Viikko lähenee loppuaan ja Pelicans voi lähteä kinkun syöntiin
levollisin mielin. Mennyt viikko oli pelillisesti ja tuloksellisesti
Pelicansille erinomainen. HPK kaatui tiistaina kotona kelpo esityksellä ja
torstaina oli Ässien vuoro todeta lahtelaisjoukko paremmakseen. Pistesaldo
karttui viidellä pisteellä ja matkaa viimeiseen pudotuspelipaikkaan on kymmenen
pistettä. Eroa viimeisenä olevaan Ilvekseen on nyt kuusi pistettä. Ratkaisevan
tuntuinen ero Ilvekseen on mahdollista tehdä tammikuussa, kun joukkueet
kohtaavat peräti neljä kertaa.
Markus Seikolan ruuti on ollut märkää.
© Miro Pesonen
Vapaamatkustajat sivussa – peli heti jämäkkäämpää
Pelicans on ollut viimeisessä kolmessa pelissään hallitsevampi
osapuoli jokaisessa näistä ja on ansainnut voittonsa. Etenkin puolustuspeli on
ollut todella tiivistä ja maalivahti on antanut joukkueellensa mahdollisuuden
voittoon joka ilta. Pavelecin lähdön jälkeen Myllyniemi on ottanut
torjuntavastuun ja on pelannutkin mainiosti. Mies näyttää saaneen
Mestis-reissunsa aikana itseluottamuksensa kuntoon, ja sen kyllä huomaa
kentällä.
Markus Seikola ei ole palannut Pelicansin kolmessa viimeisessä
voitokkaassa pelissä. Asennevammaisen ja itseluottamuksen menettäneen Seikolan
poissaolo on näkynyt pussinokkien puolustuksessa ainoastaan positiivisena
asiana. Ei ole jatkossakaan mitään järkeä heittää ”Seikoa” kentälle, ellei
sitten pakonsanelemana. Myöskään Richmond ei palannut Porissa, minkä näen myös
positiivisena asiana.
Smolenak pakkasi kamansa – siirrosta löytyy myös hyvät puolensa
Kyllä. Luitte oikein. Radek Smolenak jätti lähdöllään Pelicansiin
sellaisen aukon, jota kukaan ei tässä joukkueessa pysty paikkaamaan. Tämä
saattaa pitää paikkaansa. Mutta.
Pelicans pelasi torstaina Porissa täysin suomalaisen pelaajiston
voimin. Tämä oli ehdoton voimavara, vaikka en Porin peliä nähnyt, mutta
raporteista päätellen Pelicans pelasi isolla sydämellä ja ansaitsi voittonsa.
Smolenak on ollut alkukaudella pussinokista ainut pelaaja, joka on voinut olla
varma pelipaikastaan ykköskentän laidalla. Nyt tilanne on toinen.
Lahtelaisryhmässä on tällä hetkellä loistava kilpailutilanne päällä, sillä
kukaan ei voi olla varma hyökkäävien kenttien paikastaan. Töitä on paiskittava
armotta ja tulostakin on synnyttävä, jotta pelipaikan voisi ansaita. Porissa
jokainen kenttä, todella vähälle peliajalle jäänyttä neloskenttää lukuun ottamatta,
onnistui maalinteossa. Onnistumisia tuli siis laajalla rintamalla, mikä kertoo
juuri tuosta kilpailutilanteesta mistä puhuin. Vielä tovi sitten kaikki muut
pelaajat katselivat, kun Smolenak latoi reppuja, eikä muiden pelistä tahtonut
tulla mitään. Taistelua käydään jo kiivaasti myös ensi kauden pelipaikoista.
Koituuko Radek Smolenakin lähtö kohtaloksi vai onko se
pelillisesti jopa hyvä asia? Antaa pelien näyttää ja palataan tähän aiheeseen
myöhemmin.
Aleksi Salonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti