Sivut

torstai 28. helmikuuta 2013

Ilkka Pikkarainen huilaa koko runkosarjan lopun – ainoastaan positiivinen asia Pelicansille

Pelicansin kovanaaman Ilkka Pikkaraisen kauteen on mahtunut paljon - pääasiassa vain negatiivisia asioita. SM-liiga ja Sampo Liusjärvi langettivat Pikkaraiselle seitsemän ottelun pelikiellon Kärppien Ivan Humliin kohdistuneen taklauksen johdosta. Perataan ko. taklaus sekä Pikkaraisen kausi pikaisesti läpi.


Käydään heti kättelyssä käsiksi tähän viime lauantaina nähtyyn Ilkka Pikkaraisen kohutaklaukseen. En viitsi käydä ”taklauksen kulkua” sen kummemmin läpi. Jokainen voi katsoa sen itse tästä. 

Ensinnäkin seitsemän ottelun pelikielto oli täysin oikeutettu ja ansaittu päätös. Tai no, Pikkarainen sai taklauksestaan viiden ottelun pelikiellon ja aiemmasta historiasta johtuen napsahti vielä kaksi peliä lisää. Hän pääsee siis kentälle vasta mahdolliseen toiseen pudotuspeliotteluun.

Hänen tekonsa oli millä mittapuulla tahansa mitattuna todella törkeä. Tässä puhutaan nyt kanssapelaajien kunnioituksesta. Pikkarainen hakee tarkoituksenomaisesti Ivan Humlin päätä, vaikka ei siihen täydellisesti osukaan. Huml pystyi taklauksen jälkeen jatkamaan peliä. Mikäli olkapää olisi napsahtanut suoraan keskelle otsaa, olisi jälki ollut erittäin tuhoisaa.

Onko sillä mitään väliä, osuuko hän kunnolla päähän vai ei? Se oli teurastusyritys. Pikkarainen ei pelannut tilanteessa jääkiekkoa. Hän tulee melko kovalla vauhdilla, olkapää ylhäällä ja yrittää selkeästi pistää Kärppä-pelaajan unten maille. Huml oli kiekoton pelaaja ja taklaus tuli täysin hänen odottamatta.

En voi millään käsittää Pikkaraisen tekoa, sillä tämä alittaa kaikki mahdolliset rimat. Seitsemän pelin panna oli täysin ainut ja oikea ratkaisu, mistä on pakko antaa krediittiä liigan suuntaan. Pikkarainen menettää sakkona myös 11,67 % hänen kausipalkastaan. Pelicans on valittanut Pikkaraisen saamasta tuomiosta.

Nämä teot on saatava kitkettyä pois jääkiekosta. Piste.

Sitten muihin asioihin.

Valmennusjohto latasi hänelle kovat odotukset hienosti sujuneen viime kauden jälkeen. Otetaan toki sen verran takaisin, että hienon runkosarjan jälkeen. Pudotuspeleissä kuppi meni nurin ja hän ei tuonut Pelicansin peliin mitään lisäarvoa, päinvastoin.

”Piku” kamppaili viime kaudella harmittavan nilkkavamman kanssa, mikä vei luistelusta vauhtia pois. Hän on vauhtiin päästessään melko nopea, mutta räjähtävyys ei ole enää huippuvuosien tasolla.

Pelilliset näytöt ovat jääneet Pikkaraisen osalta olemattomiin. Kausi alkoi ykköskentässä, mutta hän on tullut ketjuhierarkiassa tasaisesti alaspäin kokoajan, kunnes löysi itsensä nelosen laidalta. Ylivoimalla on tullut kyllä edelleen vastuuta, kun hän on pelannut pakkopeliä samassa vitjassa Jesse Niinimäen ja Miikka Männikön kanssa.

Mies on liigan jäähytilaston toisella sijalla Tapparan Markus Kankaanperän jälkeen. Boksi on heilunut 135 minuutin verran, joista isoja rangaistuksia on kolme. Lokakuussa Pikkarainen taklasi Ville Mäntymaan sairaalakuntoon.  

On valitettavaa sanoa näin, mutta Pikkarainen on likainen pelaaja. Sen on kertonut historia, sen kertoi taklaus Humliin. Olen käynyt tämän kauden aikana useasti seuraamassa Pelicansin jääharjoituksia. Voin kertoa, että hän ei ole aina vakuuttanut käytöksellään sielläkään.

Niin, unohtuiko mainita, että osaa hän tarvittaessa pelata fiksustikin. Rannelaukaus on Pelicansin kovin eikä peliälystäkään voi valittaa. Alkukaudella koko Pelicans sukelsi ja viisikkopeli oli täyttä kuraa. Näin yksilötkään eivät ole loistaneet. Kuppi menee yksinkertaisesti liian helposti nurin ja tästä syystä Pikkarainen ei ole kiekkopiireissä kovin arvotettu pelaaja.

Pelicansistä löytyy Pikkaraiselle mainio korvaaja. Joni Isomäki tulee moitteitta täyttämään Pikkaraisen paikan lahtelaisten jarrukentässä. ”Pikun” avut ovat hyökkäyspäässä eikä hänellä olisi ollutkaan mitään käyttöä ainakaan Pelicansin alemmissa kentissä. Ahkerasti kiekkoja blokkaava Isomäki on hiukan aliarvostettu ja Pikkaraista on puolestaan hehkutettu liikaa.

Pikkarainen jättänee Pelicansin tämän kauden jälkeen. Toivottavasti hän oppii tästä isosta pelikiellosta jotain. Se nimittäin tuntuu jo palkkapussissakin.

Aleksi Salonen

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Vili Sopanen on noussut sairausvuoteelta uudelle tasolle – parempi kuin viime kaudella

Lahtelaisen kiekkokoulun kasvatti, Vili Sopanen, on viimeistään nyt osoittanut olevansa kevään poikia. Aurinko on alkanut viimein paistaa Lahdessakin ja Pelicansin kärsivällisyys on alkanut tuottaa pisteitä. Sopanen ei ole tällä kaudella maaleilla mässäillyt, mutta hän on silti jaksanut olla kärsivällinen maalinteon suhteen. Kuinka tämä on mahdollista?


Vili Sopanen. Mies vietti alkukauden lasaretissa ja ensimmäinen peli napsahti tilille vasta 27.11. Hujoppi loukkasi itseään, tarkemmin sanottuna polvensa, viime kevään finaaleissa, ja kävi läpi pitkän ja raastavan kuntoutusprojektin. Oheisharjoitteet tulivat siis Vilille enemmän kuin tutuksi ja paluu täyteen pelikuntoon otti tietenkin oman aikansa.

Viime kausi oli pisteiden valossa Sopasen tähänastisen uran paras. Homman nimi oli tuolloin seuraavanlainen: Miehen viime kauden maaleista (21) suurin osa syntyi ylivoimalla. Justin Hodgman ja Jarkko Immonen sahasivat ensin kiekkoa aikansa keskenään, jonka jälkeen kiekko pelattiin keskelle Sopaselle, josta hän latoi pikkumustaa yläsulakkeeseen sen suurempia ihmettelemättä. Tällä kaudella kaikki on ollut toisin.

Tämä kausi on mennyt Immosen ja Janne Tavin vierellä. Heiltä löytyy yhteistä ketjuhistoriaa kahdelta aiemmaltakin kaudelta ja tuntevat näin toistensa aivoitukset. Sopanen on totuttu näkemään vuosi ja kausi toisensa perään kliinisenä ja varmana maalintekijänä. On hän sitä toki vieläkin. Hän on luonteeltaan ja pelaajatyypiltään taiteilija. Kiemurtelija. Henkilökohtaisia epäonnistumisia vihaava. Kiukuttelija. Luonnonlapsi.

Palattuaan takaisin ehjien kirjoihin, löysi Sopanen itsensä hänelle erilaisesta roolista. Hän ei ole enää pelikatkolla katsellut vaihtoaitiosta screeniltä näytettyjä, hänen tekemiään ”YouTube-maaleja”. Sopasen nimi on löytynyt tällä sesongillla syöttötilastoista. Hän on viimein tajunnut ottaa kirjastokortin kouraansa ja alkanut jakaa pelivälinettä myös muille. Pelisilmää kyllä löytyy. Mies on rakentanut peliä tällä kaudella mainiosti, enkä nyt peilaa tätä ainoastaan tilastoihin (pisteet 3+14).

Teillä on varmasti tietynlainen mielikuva Sopasesta; Hän ylittää keskialueen huojuen, jatkuvasti pienet harhautukset mielessään. Tilanteet ovat päätyneet joko laukaukseen tai lepsuun kiekonmenetykseen. Ei nyt. Kaikki lähtee liikkeelle luistelusta. Potku on ollut kevään peleissä huomattavan terävä. Sen mukana koko peli-ilme on parantunut ja Sopanen elää tällä hetkellä pelillisesti uransa parasta kauttaan.

Sopanen ei ole viimeiseen 10 peliin osunut kertaakaan. Samaan hengenvetoon on todettava, että en pidä tätä tällä hetkellä minään ongelmana. Ailahtelevuus on totuttu näkemään hänen suurimpana akilleenkantapäänään. Muutaman hyvän pelin jälkeen seuraa usein heikko jakso, jota on ollut todella vaikea saada poikki. Nyt Sopasen naamalta paistaa hymy, leveä sellainen, vaikka onnistumisia maalien muodossa ei ole tullut aikoihin. Hän jaksaa jatkuvasti paiskia hommia maalinkiilto silmissä. Tällaista poltetta en ole nähnyt häneltä koskaan.

Vili on viimein ottanut lusikan käteensä. Tekeminen vaikuttaa nyt paljon ammattimaisemmalta – aivan harjoittelua myöten. Hän ei ole ollut enää se sama flegmaattinen kiukuttelija - pelin ulkopuolella hiihtelevä laituri. Mies on kiekon saadessaan todella vaarallinen. Puolustajan kuin puolustajan on todella vaikea saada Sopaselta kiekkoa pois, tämän saadessa kroppansa sen eteen. Hän suojaa, välillä kierrättää kaverilla ja pakottaa vastustajan pakit rikkomaan nopeilla suunnanmuutoksilla. Tässä työssä hän on liigan eliittiä.

Peliin on tullut myös aimo annos lisää röyhkeyttä. Maalin takana voitetun kaksinkamppailun jälkeen hän pyrkii viipymättä maalille. Toinen vaihtoehto on, että hän syöttää taustalta nousevalle pelaajalle, josta muun muassa Tavi on iskenyt tällä kaudella eräänkin repun.

Sopanen on jättänyt maalinsa liigan viimeisille kierroksille. Tämä taituri on tärkeiden maalien mies. Verkko tulee heilumaan vielä vuorenvarmasti.

Aleksi Salonen

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Unohtakaa hetkeksi jormakat, tavit ja sopaset – hän on Pelicansin tärkein kenttäpelaaja

Lahden Pelicansin ainoa ilman EU-passia pelaava Tyler Redenbach on ollut loistava vahvistus. Monien epäilyt ovat osoittautuneet turhiksi ja hän on lyönyt sellaiset näytöt pöytään, että heikompaa hirvittää. Pistetään miehen tarina pakettiin.

Tyler Redenbach. HIFK:n koirankoppielämä sai riittää ja hän suuntasi autonsa kohti Lahtea. Rooli Pelicansissa tuli olemaan viime vuosilta sangen tuttu: ykkössentteri. Seurajohto kasasi ison lastin Tylerin harteille, mutta kiekkokansa oli paljon skeptisempi hänen onnistumisensa suhteen.

Miten pelaaja, joka heitti homman Helsingissä täysin läskiksi, voisi onnistua kriittisen lahtelaisyleisön edessä? En tiedä, mutta hän on lyönyt jokaiselle epäilijälle kiekon kurkkuun. Sellaisella voimalla, että leuat ovat jääneet lopullisesti ammolleen.

Avauspelit turkooseissa olivat ymmärrettävästikin hieman hankalia, olihan hänellä kahden kuukauden pelitauko takana. Sen jälkeen alkoi tapahtua ja Rendenbach otti kolmannessa pelissään tahtipuikon itselleen. Kai Suikkasen valmentama pelitapa ja Redenbachin ominaisuudet alkoivat heti kätellä toisiaan.

28-vuotiaan Redenbachin ura on ollut viimeisen vuoden aikana pahasti laskusuunnassa. Nyt hän on palauttanut itsensä takaisin liigakartalle - parhaiden pelintekijöiden joukkoon.

Kiinnittäkääpä ensi pelistä lähtien huomiota hänen keskialueen ylityksiinsä. Pakin avaussyötön napsahtaessa lapaan hieman oman sinisen jälkeen on Redenbachilla jopa poikkeuksellinen taito tuoda kiekko hyökkäysalueelle ja jakaa sitä eteenpäin vierustovereilleen. Hän pystyy suojaamaan kiekkoa pienessä tilassa sekä pienellä vartalon liikkeellä ohittaa vastustajan kärkikarvaajat. Jokainen kiekosta ymmärtävä tietää, kuinka avoin kenttä on, kun kaksi karvaajaa on saatu tapettua pois.

Hänen pelirohkeutensa on ollut myös silmiinpistävä. Mies ei pelkää ottaa avaussyöttöjä vastaan keskialueella, vaikka tietää, että vastustajan kovin pommikone saattaa pistää hänet halki poikki ja pinoon koska vaan. Kaikki nämä peliä edistävät teot ovat olleet pussinokissa huippuluokkaa.

Helsinkiläiset huomio! Kuka olisi uskonut, että ex-IFK Redenbach nähdään koskaan SM-liigassa pelaamassa alivoimaa ja olevan ensimmäisenä omissa puolustamassa? Käsiä nousi vähemmän yllättäen ylös: nolla. Mies on noussut Suikkasen todelliseksi luottopelaajaksi. Valmennus voi heittää Tylerin kentälle koska vaan, oli pelitilanne mikä tahansa. Luistin kulkee ja hän on ollut erittäin motivoitunut myös puolustuspelin suhteen.

Tehopisteitä 14 pelissä on syntynyt 2+6 ja plus-miinustilasto on peräti seitsemän pykälää plussalla. Tehoja voisi kieltämättä olla hieman enemmän. Mutta. Jos joku tulee väittämään, että eiväthän nämä pisteet ole riittävät ykkössentterille, heitän pallon takaisin ja vastaan: kuka pistää Redenbachin oivallukset verkon perukoille? Pitkässä juoksussa Pelicansista ei löydy ketään vuorenvarmaa maalintekijää, synnynnäistä sellaista.

Ensi kauden näkymät ovat vielä Redenbachin kohdalla täysin auki. En usko hänen kuitenkaan jatkavan Lahdessa.

Tämä Pelicansin ykköskentän aivot on vakuuttanut ennen kaikkea asenteellaan. Keskittyminen, motivaatio ja yleinen ote pelistä, ovat valovuoden HIFK-aikoja edellä. Silmä lepää Redenbachin peliä katsellessa.

Redenbach on tällä hetkellä Pelicansille korvaamattoman tärkeä pelaaja. Hän on ollut myös iso tekijä Pekka Jormakan hienossa kevätvireessä.

Aleksi Salonen





lauantai 23. helmikuuta 2013

Otteluraportti Pelicans – Kärpät

Ennakoin ottelusta tulevan tähän mennessä kauden hienoin Lahdessa nähty peli. Se oli totisesti sitä. Tunteet kävivät ajoittain kuumina ja yleisö piiskasi lärpyttimiään sen minkä ehtivät. Maaleja nähtiin ihan mukavasti ja yleisö varmasti tykkäsi näkemästään. Iltaa varjosti kuitenkin toisessa erässä nähty ylilyönti. 60 minuutin jälkeen taululla välkkyivät luvut Pelicans 3 ja Kärpät 2. Voittomaalin syntymistä saatiin odotella ottelun viimeisille hetkille.

Tahtipuikko vaihtoi omistajaa tiuhaan

Lauantai-ilta Isku Areenassa käynnistyi Pelicansin hienoisessa hallinnassa. Kiekko liikkui nätisti, mutta jalka ei vaikuttanut olevan parhaimmassa terässä. Puolittaisia tekopaikkoja oli useita, mutta viimeinen terävyys puuttui. Kärpilläkin oli omat etsikkoaikansa, kun kotijoukkueen puolustuksessa etäisyydet repesivät liian suuriksi.

Kärpät käytti avauserässä kertaalleen hyväkseen kotijoukkueen hienoisen huolimattomuuden. Kellot näyttivät aikaa 13:49, kun Miikka Salomäki siirsi kiekon lahtelaisten rysään maalinedushässäkän jälkeen. Maalin jälkeen vierailla oli paikkoja toiseen maalin, mutta Pelicans blokkasi kiekkoja urhoollisesti. Avauserää sekoittivat viisi jaettua kahden minuutin rangaistusta.

Toisen erän ensimmäisellä minuutilla nähtiin erittäin törkeä taklaus. Ilkka Pikkarainen taklasi avojäällä Ivan Humlia ja lensi isoista ovista pihalle. Pikkaraisen teko oli kaikella muotoa tyhmä. Hän hakemalla haki Humlin päätä ja onnistui siinä kyllä hyvin. Onneksi Huml pystyi jatkamaan peliä taklauksen jälkeen. Tämä taklaus latisti muuten hienoa peliä. En halua nähdä Pelicansissa pelaajaa, joka pyrkii vastustajan vahingoittamiseen.

Kärpät ei onnistunut hyödyntämään viiden minuutin ylivoimaansa. Yleisö piiskasi Pelicansin alivoimanelikon kovaan lentoon eikä vierailla ollut paikkoja oikeastaan nimeksikään. Jäähyn tapon jälkeen Pelicans otti pelin haltuunsa. Kärpät oli juuri päässyt pois jäähyaitiosta, kun heilahti. Pelicans käytti momentuminsa häikäilemättä hyväkseen ja Juha-Pekka Pietilä iski uransa ensimmäisellä liigamaalilla kotijoukkueen tasoihin. Maali oli ottelun käännekohta, sillä Pelicans otti maalin jälkeen entistä tukevamman otteen pelistä. Myös yleisö syttyi pelin edetessä.

Viihdettä koko rahan edestä

Kolmanteen erään lähdettiin kutkuttavasta 1-1-tilanteesta. Sen ensimmäinen kymppi ei vielä maaleja tarjonnut, mutta sitten alkoi tapahtua. Pelicans siirtyi ottelussa johtoon Joonas Hurrin ylivoimamaalilla. Neljä minuuttia tästä Kärpät tasoitti Juha-Pekka Haatajan osumalla. Maali oli Haatajalle jo kauden 26:s.

Peli näytti menevän jatkoajalle tilanteessa 2-2, mutta nämä luulot saatiin heittää romukoppaan varsin nopeasti. Vajaa kaksi minuuttia ennen loppua Pekka Jormakka viimeisteli Pelicansin voittomaalin. Hallista lähti katto irti ja yleisö hyppi riemusta.

Pelicansin voitto oli ansaittu. Kärpät oli hyvällä jalalla liikenteessä, mutta viimeistely oli tänään heikkoa. Kotijoukkue käytti paikkansa hyvin ja Jere Myllyniemi oli maalissa totuttuun tapaan loistovedossa. En voi jakaa miinuksia kellekään pelikaanille.

+++ Pekka Jormakka: 1+1=2, +2. Jälleen maali. Päässyt loistavaan vireeseen ja alkanut osumaan myöskin maalipuiden väliin. Erittäin kuuma pelaaja tällä hetkellä.

++ Juha-Pekka Pietilä: 1+0=1, +2. Viimein tuli se uran avausmaali. Tuskaillut sen kanssa jo pitkään. Maali toi selkeästi lisää rohkeutta ja varmuutta Pietilän peliin.

+ Vili Sopanen: 0+1=1, 0. Jos joku, niin Sopanen ansaitsisi nyt maalin. Erittäin vahvaa suojaamista ja maalille ajoja. Ei ollut näin hyvä edes viime kaudella.

Pelicansin viikko meni nappiin ja mukaan tarttui täydet yhdeksän pistettä. Pelaajat ovat nyt leponsa ansainneet. Kamppailu jatkuu vasta ensi perjantaina Hämeenlinnassa. Sitä ennen ehjä harjoitusviikko alle ja akut latinkiin.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille.

Aleksi Salonen

Otteluennakko Pelicans – Kärpät

Viime kevään neljännesvälierissä kohdanneet joukkueet mittelevät tänään neljättä kertaa tällä kaudella. Kaikki aiemmat kohtaamiset ovat menneet Kärppien nimiin ja pelit ovat olleet kokolailla heikkotasoista liigakiekkoa. Takaan ja alleviivaan, että tänään nähdään täysin erilainen kohtaaminen. Lauantai-ilta, täysi tupa sekä yleisölle jaettavat lärpyttimet tuomassa lisää meteliä. Niinpä, minullekin tulee ihan viime kevät mieleen.

Torstain liigakierroksella Pelicans voitti kotonaan Lukon, jännittävien vaiheiden jälkeen 4-2. Kärpillä on ollut Hakametsässä vaikeaa, niin oli torstainakin, kun Tappara vei voiton 3-2. Nyt joukkueiden aiemmilla keskinäisillä peleillä ei ole enää mitään merkitystä. Vain voitot ratkaisevat, näytti peli miltä tahansa.

Onnistumisia oikeille miehille

Rajataanpas SM-liigan kuntopuntaria 20 ottelulle. Pelicans löytyy ko. taulukosta toiselta sijalta heti Tapparan jälkeen. Kehitys syksyltä on ollut siis valtaisa ja lahtelaisten pudotuspelihaaveet ovat vielä elossa. On kuitenkin paljon mahdollista, että pelit loppuvat Pelicansin kannalta kesken ja kympin sakki jää saavuttamatta.

Kai Suikkasen nimi on ollut keväällä yllättävänkin vähän otsikoissa. Hänelle täytyy antaa isolla kädellä kiitosta Pelicansin kurssin kääntämisen johdosta. Pelicans harjoitteli kesällä liiankin kovaa ja syksyllä koneet olivat tukossa. Nyt jalat ja kiekko ovat alkaneet liikkumaan, ja siinä on sellainen yhdistelmä, jolla Suikkasen valmentama joukkue voittaa pelejä.

Ensiarvoisen tärkeää on ollut myös kahden ensimmäisen kentän onnistumiset maalien muodossa. Pekka Jormakka nousi viime pelissä tasapisteisiin (28p) Radek Smolenakin kanssa. Vili Sopanen on ollut oivassa vedossa ja häneltä voi odottaa tehoja ilta toisensa jälkeen. On syytä nostaa esille myös Miikka Männikön nimi. Hän paiskinut töitä kuin eläin ja on tehnyt siinä sivussa mukavasti tehojakin.

Puolustus on pysynyt tiiviinä ja viimein lukko on löytynyt maalin suulta. Kärpiltä löytyy kosolti ratkaisuvoimaa eikä Pelicans kärsi tehdä puolustuksessa yhtäkään kiekollista virhettä. Yleisö tulee varmasti antamaan kotijoukkueelle tänään pienen voimavaran.

Ei peliä ilman kovia panoksia

Kärpillä on viimeisestä 10 pelistä kasassa viisi voittoa ja saman verran tappiota. Muutamissa peleissä etenkin otteluiden alut ovat tuottaneet oululaisille suuria vaikeuksia. Kärpät on tällä hetkellä neljäntenä, vahvasti mukana taistelussa kotiedusta puolivälieriin.

Kärppien kovimman asenne tietävät kaikki. Ykköskenttä Toni KähkönenIvan HumlJuha-Pekka Haataja on ollut sangen mukavassa vedossa. Haataja johtaa liigan piste- ja maalipörssiä, mutta on tehnyt viimeiseen 10 peliin vain kaksi maalia. Haataja on keskittynyt syöttelyyn viime aikoina, kun sekä Kähkönen että kuuden pelin pisteputkessa oleva Huml, ovat pistäneet laattaa pussiin.

Puolustaja Oskar Eklund pelasi torstaina vasta kauden ensimmäisen pelinsä pitkän loukkaantumisen jälkeen. Hän on oiva lisä Kärppä-pakistoon, jahka pääsee kunnolla peliin kiinni. Maalivahti Johan Backlundilla on viime kaudelta huonoja muistoja Lahdesta. Miikka Salomäki joutui viime kaudella lahtelaisten hampaisiin, ja saa vieläkin huutoja osakseen.

Tämä ilta tulee olemaan yksi mielenkiintoisimmista peleistä Lahdessa tällä kaudella, tai tähän mennessä. Tunnelma on katossa ja meteliä riittää. Tätä et voi missata.

Pelicans – Kärpät klo 17.00.

Aleksi Salonen

torstai 21. helmikuuta 2013

Otteluraportti Pelicans – Lukko

Lahden torstai-illassa nähtiin vallan mielenkiintoinen kamppailu. Pelissä oli sopivasti fyysisyyttä, hienoja syöttösommitelmia ja illan kruunasi kolmannen erän maalit. Kotijoukkue Pelicans oli parempi maalein 4-2 ja ansaitsi voittonsa.

Lahtelaiset nousivat voitolla jo kolmen pisteen päähän pudotuspeliviivasta, tosin kaksi peliä enemmän pelanneena. Pelicans ja Blues ovat nyt tasapisteissä, joten kauden loppurutistuksesta tulee kertakaikkisen tiukka. Lukko jatkaa edelleen kahdeksantena, mutta hekin saavat vielä paiskia töitä hartiavoimin, jotta he saisivat edes kotiedus säälipudotuspeleihin.

Kotijoukkue jämäkkä

Pelicans oli hävinnyt kolme edellistä kotipeliään, mutta nyt kentällä nähtiin alusta alkaen sitoutunut pussinokkalauma. Kotijoukkue hallitsi mielin määrin avauserän ensimmäistä puolikasta ja sai luotua tukun hyviä maalipaikkoja. Petri Vehanen kuitenkin torjui kudit mainiosti ja teki järjestään lahtelaisten yritykset tyhjiksi.

Lukko oli aivan telineissä ja se pyrki hyökkäämään ainoastaan vastaiskuilla. Vieraillakin oli tonttinsa, mutta vedot tulivat parhaiden maalintekosektoreiden ulkopuolelta ja Jere Myllyniemi poimi marjat helposti. Pelicansin syöttöpeli oli ajoittain erittäin kaunista katseltavaa, kun he tulivat keskialueen yli heittämällä.

SM-liigan mainoskatkon jälkeen Lukko sai pelistä paremman otteen ja saivat hankittua Pelicansille jäähyn. He nostivat karvausta ja pyrkivät ottamaan kotijoukkueelta tilan pois. Se toimi ja loppuerä meni selkeästi vieraiden merkeissä. Erän ainoaksi tilastomerkinnäksi jäi Pelicansin kahden minuutin rangaistus.

Maalit jätettiin päätöserään

Toinen erä meni täysin samalla käsikirjoituksella kuin ensimmäinenkin. Pelicans oli hienoisesti niskan päällä ja hallitsi peliä näennäisesti. Lukko pääsi kuitenkin paremmin peliin mukaan luoden tukun hienoja paikkoja. Vieraat toimittivat kiekkoa ahnaasti maalille, mutta Myllyniemi ei sylkenyt kiekkoja, ja näin maalit jäivät tulematta.

Erässä nähtiin yksi maali ja sen teki kotijoukkue. Timo Pärssinen haistoi loistavasti Lukko-pakin heittämän suupaisun, siirsi kiekon Pekka Jormakalle, joka ohjasi laatan vastustamattomasti maalin ylähyllylle. Kaikki kunnia maalista menee Pärssiselle, joka kokemuksellaan loi maalipaikan täysin tyhjästä. Kolmannessa erässä alkoi vasta tapahtua.

Kahteen erään nähtiin vain yksi maali, mikä oli todella vähän ottaen huomioon luodut maalintekopaikat. Lukko tuli ottelussa tasoihin ja meni johtoon kolmannen erän ensimmäisen kuuden minuutin aikana. Kumpaisenkin maalin iski energisesti pelannut Charles Bertrand.

Vauhti lisääntyi ja päästä päähän mentiin miehissä. Pelicansin tasoitus nähtiin kellojen näyttäessä aikaa 47:00. Mainion ottelun pelannut Vili Sopanen purjehti kiekon Lukko-alueelle ja tarjoili loistavasti Jarkko Immoselle, joka ei erehtynyt.

Viisi minuuttia tästä syntyi ottelun voittomaali. Pelicansin hyökkäys näytti kuivuneen jo kasaan, mutta sitten Tyler Redenbach astui kuvaan. Hän näki Pärssisen loistavalla syötöllä ja seuraava havainto kiekosta oli maalin katossa. Loppuluvut tyhjiin iski Pekka Saarenheimo.

Ilta oli poikkeuksellinen, sillä nyt en anna kellekään yhtäkään miinusta.

+++ Timo Pärssinen: 1+1=2, +2. Loukkasi itseään toisessa erässä, mutta pystyi onneksi jatkamaan. Pulinat pois ja lukekaa tulos taululta. Ansaitut kolme plussaa hänelle.

++ Pekka Jormakka: 1+0=1, +1. Aiheutti jatkuvasti harmia melko hitaalle Lukko-puolustukselle. Herännyt maalin tekoon oikeaan aikaan.

+ Vili Sopanen: 0+1=1, 0. Huojui ja kiemurteli tuttuun tyyliinsä. Hän jaksoi nyt luistella ja tehdä töitä kokonaisvaltaisesti. Vili olisi voinut jakaa kiekkoa vieruskavereilleen enemmän, mutta näin tällä kertaa.

Kai Suikkanen on saanut piiskattua Pelicansin hienoon lentoon. Pudotuspelipaikka näytti jo vääjäämättä karanneen, mutta Pelicans on herännyt pelaamaan viimeisellä mahdollisella hetkellä.

Seuraava koitos lauantaina kotona Kärppiä vastaan. Taistelu jatkuu.

Aleksi Salonen

Kokoonpanot Pelicans - Lukko


Pelicans

Pärssinen - Redenbach - Jormakka
Ylönen - Seikola

Tavi - Immonen - Sopanen
Hurri - Latvala

Niinimäki - Saarenheimo - Männikkö
Jaatinen - Pietilä

Ritamäki - Pöyhönen - Pikkarainen

Myllyniemi (Juvonen).

Tommi Paakkolanvaara jatkaa edelleen sivussa. Sanottakoon tässä kohtaa, että siellä ei ole nyt mitään merkitystä. Neloskentällä on tänäänkin kova tehtävä saada pidettyä Lukon tähtinimet pois paikoilta.

Lukko

Riska - Azevedo - Nurmi
Jurcina - Tikkanen

Ahtola - Kauvosaari - Saarela
Viirlas - Generous

Koskenkorva - Jasu - Bertrand
Räty - Virtanen

Ilomäki - Koski - Kangasmäki

Vehanen (Nielsen).

Katseet kiinnittyvät ennen kaikkea kahteen nimeen. Justin Azevedo on tällä hetkellä uskomattomassa lennossa, ja on todennäköistä, että hän on pisteillä tänäänkin. Toinen nimi on kakkoskentässä viilettävä Aleksi Saarela. Peruskoulussa yhdeksännellä luokalla koulua käyvä Saarela puhkuu intoa ja pystyy nuoresta iästään huolimatta ratkaisuihin.

Odotan tältä illalta paljon. Päivän vire ratkaisee.

Pelicans – Lukko klo 18.30.

Aleksi Salonen

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Otteluennakko Pelicans – Lukko

Lahdessa aurinko paistaa ja linnut laulavat. Kevät on siis tuloillaan ja runkosarjan pelit SM-liigassa alkavat käydä vähiin. Torstain kierroksella Pelicans saa vieraita Raumalta. Tiukasti säälipudotuspelipaikassa kiinni oleva Lukko tulee Lahteen katkaisemaan viiden ottelun vierastappio putkeaan. Pelicansilla on puolestaan alla kolmen pelin tappioputki kotipeleissä. Jompikumpi saa siis huomenna heikon putkensa poikki.

Kauden kolme aiempaa kohtaamista on mennyt vahvasti raumalaisten merkeissä. Lukko on voittanut kaikki kolme peliä lahtelaisittain murheellisella maalierolla 4-13. Pelicansilla on näin kalavelkojen maksun paikka joukkueiden viimeisessä kohtaamisessa tällä kaudella.

Pelicans voitti tiistaina Helsingin IFK:n vieraissa ehkä jopa sensaatiomaisesti 1-6. Lukko taas hävisi kotonaan Tapparalle ikuisuuden kestäneen voittolaukauskisan jälkeen 5-6. Lukon paidassa nähtiin tiistaina myös yksi todella mielenkiintoinen uusi kasvo.

Ryhtiliikkeen tultava nyt

Pelicans liitää kuuden ottelun vierasvoittoputkessa, mutta kotona palaset eivät ole viime aikoina loksahdelleet kohdilleen. Lahtelaiset ovat kärsineet kotonaan tappion kolmessa viime pelissä, vaikka alkukaudella homma kulki kotona ajoittain mainiosti. Viisikkopeli on ollut kyllä vähintäänkin ok tasolla, mutta ylivoimapeli ja viimeistelytarkkuus on ollut olemattoman heikkoa.

Pussinokat ovat tehneet tällä kaudella kotipeleissä toiseksi vähiten maaleja koko sarjassa, kun Lukko on onnistunut maalaamaan vieraissa liigan viidenneksi eniten. Ykköshyökkääjät Pekka Jormakan ja Tyler Redenbachin johdolla ovat alkaneet tehdä tulosta viime peleissä, mikä lupaa hyvää tuleviin peleihin. Jarkko Immosen sentteröimä kakkoskenttä pystyy tekemää viime peleistä nähtyä parempaa tulosta.

Kotijoukkueen on tultava torstain peliin aktiivisina ja raikkaalla jalalla. Aikainen avausmaali voisi avata ketsuppipullon. Loppuviikkoon mahtuu kaksi peliä, joista ainakin toinen tulee voittaa. Tässä kohtaa kevättä luottoni Kai Suikkasta kohtaan on järkkymätön.

Ykköskentän johdolla

Lukko on menestynyt vieraissa viime aikoina heikosti, mutta he ovat silti potentiaalinen ja vaarallinen nippu. Tutkapari Teemu NurmiJustin Azevedo on ollut kovassa vireessä. Etenkin pienikokoinen Azevedo, joka on tehnyt viimeiseen 10 peliin huikeat tehot (9+12). Nurmi onnistui jälleen viime pelissä pienen suvantovaiheen jälkeen. Hän on kiistatta yksi SM-liigan vaarallisimpia pelaajia hyökkäysmaalin edessä.

Mielenkiintoinen nimi on myös slovakkijätti Milan Jurcina. Hän on tahkonnut raumalaisten riveissä nyt viisi ottelua, joissa verkko on venynyt kolmesti. Voin vakuuttaa, että kukaan ei halua hänen kanssa samaan maalineduskamppailuun.

Tiistain pelissä Lukon paidassa debytoi vuonna 1997 syntynyt Aleksi Saarela. Ensiesiintyminen ei olisi paremmin voinut sujua, sillä hän pääsi heti maalin ja syöttöpisteen makuun. Tätä Sidney Crosbyn numerolla (87) operoivaa pelaajaa kannattaa pitää silmällä myös torstaina, mikäli hän pelaa.

Lukko on pelannut Lahdessa vuodesta toiseen hyvin vaihtelevalla menestyksellä eikä torstain pelissäkään ole suurta ennakkosuosikkia. Lasken vieraat kuitenkin niukoiksi suosikeiksi. Pelicans on taapertanut kotipeleissä eikä kiekkoa ole saatu reppuun kirveelläkään, mutta lumipalloilmiö saatetaan nähdä milloin vaan.

Voitolla Pelicans nousisi jo sijalle 11 ohi Bluesin. Lukko kamppailee vielä kiivaasti pääsystä kuuden sakkiin ja suoraan puolivälieräpaikkaan.

Voiko kattaus tästä enää parantua? En minä ainakaan keksi parempaa tapaa viettää torstai-iltaa. Pelicansin runkosarjaan mahtuu enää viisi kotipeliä. Tule siis paikalle kokemaan kiekkokaupungin huuma.

Pelicans – Lukko 21.2. klo 18.30.


Aleksi Salonen

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kokoonpanot HIFK - Pelicans

HIFK

Peltonen - Granlund - Hannula
Söderholm - Jokela

Talaja - Eriksson - Somervuori
Järventie - Kurvinen

Luttinen - Perrault - Kuhta
Melart - Klubertanz

Liivik - Töykkälä - Nykopp

Ortio (Norja).

Pelicansin on syytä varoa ykköskentän laituria Mika Hannulaa, joka on vauhtiin päästessään paha pideltävä. HIFK:lla on kolme selkeää hyökkäävää kenttää ja yksi enemmän puolustava. Osuuko Arttu Luttinen viime kauden seuraansa vastaan?

Pelicans

Pärssinen - Redenbach - Jormakka
Ylönen - Seikola

Tavi - Immonen - Sopanen
Hurri - Latvala

Niinimäki - Saarenheimo - Männikkö
Jaatinen - Pietilä

Ritamäki - Pöyhönen - Pikkarainen

Myllyniemi (Juvonen).

Tommi Paakkolanvaara on edelleen sivussa. Hänellä on pieniä selkävaivoja, mistä hänellä on huonoja muistoja aiemmilta kausilta. Kokoonpano pysyy odotetusti ennallaan. Tyler Redenbach tuli Lahteen juurikin HIFK:sta, joten näyttöhaluja varmasti riittää siellä suunnalla.

HIFK - Pelicans klo 18.30.

Aleksi Salonen

maanantai 18. helmikuuta 2013

Otteluennakko HIFK – Pelicans

Yksi viikonloppu on jälleen takana ja on aika palata kiekon pariin. SM-liigan tiistaiseen kierrokseen lukeutuu kolme peliä, joista HIFK-Pelicans joutuu perkauksen kohteeksi. Kumpikin pelaa tällä viikolla kolme peliä ja kun viikko saadaan pakettiin, on joukkueilla jäljellä enää kuusi runkosarjanottelua.

Pelicans on ollut HIFK:lle mieluisa vastus Nordiksella. Lahtelaisten viimeisestä voitosta HIFK:n vieraana on aikaa jo vuosia. Tarkalleen ottaen se tapahtui 23.10.2008. On vaikea löytää yksittäistä syytä, miksi Pelicansilla on ollut Helsingissä niin vaikeaa. Pussinokat ovat pelanneet usein kauden heikoimmat pelinsä juuri HIFK:n vieraana.

Joukkueiden lähtökohdat tiistain tärkeään peliin ovat täysin päinvastaiset. HIFK otti lukua Porissa, häviten melko aneemisella esityksellä tulikuumalle Ässille maalein 5-1. Pelicans pelasi Tampereella Tapparan vieraana erinomaista hipovan ottelun ja pisteet matkasivat Lahteen voittolaukausten jälkeen luvuin 2-3.

Summanen tuonut ryhtiä

Raimo Summasen otettua valmennusvastuun harteillensa, on HIFK esiintynyt keväällä pääsääntöisen hyvin. Kahdesta viime pelistä joukkueella on tappio alla, mutta kokonaisuudessaan Summanen on saanut helsinkiläisten junan suoremmille raiteille.

HIFK on pystynyt napsimaan pisteitä kuudesta peräkkäisestä kotipelistään. Bluesista värvätty Mika Hannula on ollut muutaman viime pelin hieman unten mailla, mutta on silti HIFK-hyökkäyksen vaarallisimpia aseita. Myös kapteeni Ville Peltonen on ollut keväällä syksyä kovemmassa tikissä ja takonut pinnoja tasaisen tappavan tahtiin sekä auttanut johtajuudellaan punapaitoja voittoihin.

Iso peikko

Pelicans matkaa Helsinkiin vahvassa myötätuulessa, nimenomaan matkapelien osalta. Kotona peli on takkuillut, mutta vieraskentällä peli on ollut huomattavasti vapautuneempaa. Lahtelaiset ovat saalistaneet voiton viidestä viimeisestä vieraspelistä. Nordikselta voittoa ei ole irronnut vuosiin eikä Pelicans lähde tiistainkaan peliin ennakkosuosikkeina.

Hyvään vierasmenestykseen ja vastaavasti heikkoihin kotituloksiin löytyy syynsä. Kriittisen lahtelaisyleisön edessä Pelicansin otteista on paistanut selkeästi mailanpuristaminen ja tietty epäonnistumisen pelko. Pussinokat ovat saaneet jalkansa liikkeelle ja kirjaimellisesti isoista vieraskaukaloista on alkanut tulla tulosta.

Peräänkuuluttamiani tehoja kärkipelaajilta tuli viime pelissä, kun ykkös- ja kakkoskentän miehet olivat ratkaisemassa voittoa Pelicansille. Maalissa Jere Myllyniemi pelasi lauantain yhden kauden parhaimmista peleistään, mutta HIFK:n kotijää on jostain syystä ollut Pelicans-veskareille jopa ylitsepääsemättömän vaikea paikka.

HIFK lähtee peliin suosikkina, mutta kummankin päivän vire on pienoinen kysymysmerkki. Joskus Pelicans Helsingissä voittaa, se on varma.

Panosta pelistä ei puutu. Yhdeksäntenä oleva HIFK kamppailee vielä kivenkovaa paikasta kuuden joukkoon. Pelicansille jokainen peli on melkein pakkovoiton paikka, jotta unelma ei karkaisi käsistä.

Toistaako historia itseään vai kampeaako Pelicans itselleen kuudennen peräkkäisen vierasvoiton?

HIFK – Pelicans 19.2. klo 18.30.

Aleksi Salonen



sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Janne Juvonen – matkalla tähtiin?

21.4.2012. SM-liigan finaalien neljäs näytös Jyväskylässä. Vastakkain JYP ja Pelicans, kotijoukkueen rumpuryhmä vs. Ääriliike. Lahtelaiset matkasivat Jyväskylään ilman lonkkavaivoista kärsivää Niko Hovista. Joonas Kuusela nousi näin Pelicans-veräjälle. Ja kuinka ollakaan, Kuuselakin otti osumaa toisessa erässä, mutta pystyi vielä jatkamaan.

Tummiin vaatteisiin pukeutuneet jyväskyläläiset sekä lahtelaisten äänekäs kannattajalauma palailevat pikkuhiljaa hodarijonoista takaisin katsomoon. Synergia Areenan dj:n soitellessa erätaukolevyjä saapuvat pelaajat tuttuun tapaan paria minuuttia ennen erän alkua jäälle. Pelicansista ensimmäisenä jäälle astelee maalivahti Kuusel... ei. Hetkinen.

Kansa ei ollut uskoa silmiään. Vieraiden uunin suulle asteli B-junnu-ikäinen Janne Juvonen. ”Kättelyt. Tämä oli tässä”, kuuluivat huudot hetkellisesti uskonsa menettäneiden lahtelaisten kiekkojännäreiden keskeltä. Mutta. Fyysisellä olemukseltaan pikkupojalta vaikuttanut Juvonen sai välittömästi kaikkien suut ammolleen.

Hän pysäytti järjestään JYPin valtavan hyökkäysarsenaalin, Eric Perrinin ja kumppanit. Liikkuminen, sijoittuminen, aivan kaikki, olivat ikään nähden uskomattoman hyvällä tasolla. Voittoa Juvonen ei pystynyt kampeamaan, mutta mitä väliä. Hän tuli sillä hetkellä suuren yleisön tietoisuuteen. Janne Juvosen odotettiin lyövän katosta läpi ehkä jo tällä kaudella.

Nokkimisjärjestyksessä vasta kolmantena

Juvosen kausi 2012-2013 on ollut monella tapaa hankala. Eräänlaista takapakkia tuli jo kesällä, kun Pasi Nurminen lähti Venäjälle isojen rahojen äärelle. Suomen yhden parhaimman maalivahtikoutsin lähtö tuli todella pahaan rakoon parhaassa kehitysiässä olevan Juvosen näkövinkkelistä. Nykyinen mv-valmentaja Simo Vehviläinen osaa varmasti hänkin hommansa, mutta ”Nupen” tärkeyttä, etenkin henkisellä puolella, ei voi vähätellä hetkeäkään.

Harjoituskaudella kaikkia kolmea maalivahtia peluutettiin ”pelaat joka kolmannen pelin” –systeemillä. Sen jälkeen Juvosen vastuu on jäänyt ehkä jopa yllättävänkin pieneksi. Jere Myllyniemi hankittiin toki ykköskassariksi ja Kuuselaa kaavailtiin hänen aisapariksi, mutta olisi kuvitellut Juvosen saavan enemmän vastuuta Lahden karuissa syysilloissa.

Moni varmasti odotti Juvosen lyövän liigassa läpi tällä kaudella, mutta näissä olosuhteissa se on ollut mahdotonta. Hän on pelannut tällä kaudella vain kaksi kokonaista peliä ja on tullut kerran maalinsuulle kesken pelin. ”Jaska” ei ole näissä peleissä missään nimessä vakuuttanut, päinvastoin.

Mutta, niin kuin sanottua, tilanne ei ole ollut helppo. Nuorukainen sai pelata miltei paineitta viime kaudella, koska kukaan ei ollut koskaan edes kuullut hänen nimeään. Nyt tilanne on sillä saralla toinen ja kiekkokansa alkaa jo odottaa hänen ottavan mustaa kiinni kovalla prosentilla.

Juvonen oli Suomen mukana U20 MM-kisoissa.


Vastuuta muualla

Syksyllä Juvoselle haettiin arvokasta kokemusta Mestiksestä. Hän pelasi 17 ottelua Peliittojen riveissä todella vaihtelevalla menestyksellä. Tai no, voisi melkein sanoa suoraan, että ”Jaska” epäonnistui siellä pahasti.  Myös A-nuorten veräjällä pelejä kertyi seitsemän kappaletta.

Syksy ei mennyt varmasti Juvosenkaan mielestä kuin elokuvissa, mutta palkinto oli silti odottamassa joulun tienoilla. Hänet valittiin nuorten leijonien mukaan U20-maajoukkeeseen. Kisoissa alisuorittaneen Suomen maalilla Juvonen sai pelata yhden karsintasarjan pelin. Hän on ikänsä puolesta edustuskelpoinen myös ensi vuoden kisoissa ja tulee varmasti olemaan mukana myös silloin.

Tulevaisuus tulee vielä

Kausi on edennyt jo pitkälle helmikuulle ja Myllyniemi on ottanut mainioilla otteillaan ykköstorjujan viitan itselleen. Juvonen on toiminut luukkuvahtina jo viikko tolkulla. Näen hyvinkin mahdollisena tilanteen, että ”Jaskalle” annettaisiin viimeisillä kierroksilla peliaikaa, jos Pelicansin jääminen pudotuspelien ulkopuolelle ehtii varmistua ennen 12.3.

On erittäin todennäköistä, että Pelicans lähtee ensi kauteen maalivahtikaksikolla Myllyniemi – Juvonen. Kuusela vaihtaa mitä todennäköisimmin maisemaa. (Otan myöhemmin tarkemmin kantaa tähän ensi kauden maalivahtikuvioon.)

Juvonen osoitti viime kaudella, että häntä ei huimaa tiukoissa paikoissa. Pidän hänen mentaalipuoltaan erittäin vahvana, mutta se testataan kunnolla vasta myöhemmin. Useimmiten henkiset avut erottavat maalivahdit toisistaan, sillä moni on teknisesti hyvä.

Näen Janne Juvosen tulevaisuuden valoisana. Mikäli hän jaksaa suorittaa jokapäiväiset työt kunnialla, voi hänelle aueta ovet minne tahansa.

Tässä pojassa on oltava jotain poikkeuksellista.

Aleksi Salonen




lauantai 16. helmikuuta 2013

Otteluraportti Tappara – Pelicans

Hakametsän lauantai-ilta tarjosi radiosta kuunneltuna viihdyttävää kiekkoa. Ennen kolmatta erää näytti väistämättä siltä, että kolme pistettä matkaa Lahteen. Toisin kävi ja Pelicans menetti kahden maalin johtonsa. Yhdenkin pisteen menetys oli lahtelaisille todella kirvelevä.

Rikkonainen avauserä

Vieraat saivat ennen peliä huonoja uutisia, kun kapteeni Tommi Paakkolanvaara ei pystynyt pelaamaan. Hän kärsii jostakin lievästä vammasta. Pelicans tuli otteluun hyvällä jalalla ja loi muutamia hyviä tekopaikkoja. Myös Tapparalla oli omat paikkansa, mutta Jere Myllyniemi oli vieraiden maalissa hyvä.

Pelicans meni ottelussa 0-1 vierasjohtoon, kun Pekka Jormakka löi irtokiekon sisään. Erä oli todella rikkonainen, sillä kumpikin istui jäähyllä kuuden minuutin verran.

Toinen erä käynnistyi lahtelaisittain loistavasti. Pelicans meni yllätykselliseen 0-2 johtoon Janne Tavin osumalla. Syötön maaliin tarjoili Vili Sopanen. Erässä riitti vauhtia ja päästä päähän mentiin kovaa. Tapparalla oli loistavia paikkoja, mutta Myllyniemi kesti mainiosti kotijoukkueen lähentelyt.

Vaarallisin johtoasema

Kolmanteen erään lähdettiin tilanteesta 0-2. Pelicans hiljensi vauhtiaan ja tyytyi keskialueen tukkimiseen. Lahtelaiset antoivat Tapparalle kaikki avaimet tulla tasoihin. Kotijoukkueen kavennus näki päivänvalon ajassa 43:30, kun Jussi Makkonen siirsi kiekon Pelicans-rysään.

Pussinokat kaivoivat verta nenästään ja niinhän siinä kävi, että Tappara pääsi tasoittamaan ottelun. Tälläkin kertaa asialla oli kotijoukkueen neloskenttä ja nyt oli Olli Palolan vuoro maalata. Pelin ratkaisu syntyi lopulta vasta voittolaukauksissa, jossa Pelicansin Timo Pärssinen ratkaisi voiton vieraille.

Voittajajoukkueen suurin sankari oli kuitenkin Myllyniemi, joka torjui useita gamesavereita pitkin iltaa. Voitto oli Pelicansille jo viides peräkkäinen vieraskentällä.

Nyt vedetään happea ja käännetään maanantaina katseet tiistaina HIFK-vieraspeliin.

Aleksi Salonen

Kokoonpanot Tappara – Pelicans


Joukkueet lähtevät peliin samoilla miehistöillä kuin eilisellä kierroksella.

Tappara

Connolly – Koskiranta – Erkinjuntti
Kankaanperä – Aalto

Nieminen – Barkov – Umicevic
Mäntylä – Clarke

Peltola – Malinen – Lucenius
Saravo – Leimu

Kaksonen – Makkonen – Palola

Metsola (Noronen).

Tamperelaismiehistöön tammikuussa siirtynyt, kokenut Mika Noronen ei ole päässyt pelaamaan vielä peliäkään. Ei sinänsä mikään ihme, kun Juha Metsola on ollut liekeissä. Tapparalta löytyy ratkaisuvoimaa jokaisesta vitjasta.

Pelicans

Pärssinen – Redenbach – Jormakka
Ylönen – Seikola

Tavi – Immonen – Sopanen
Hurri – Latvala

Niinimäki – Saarenheimo – Männikkö
Jaatinen – Pietilä

Pöyhönen – Paakkolanvaara – Pikkarainen

Myllyniemi (Juvonen).

Kolmospari Antti JaatinenJuha-Pekka Pietilä oli ajoittain isoissa vaikeuksissa eilen. Virhealttius tässä parissa on melkoisen suuri. Jarkko Immosen vitja pelasi eilen lupauksia herättävästi ja tänään menon on jatkuttava samana, ehkä hieman parempanakin.

Kaikki alkaa olla valmista. Ei muuta, kun mustaa jäähän.

Tappara – Pelicans klo 17.00.

Aleksi Salonen


Otteluennakko Tappara – Pelicans

SM-liigassa nähdään tänään täysi seitsemän ottelun ottelukierros. Eiliseen kierrokseen lukeutui vain kaksi peliä ja on ihan oikeutettua, että eilen pelanneet joukkueet pelaavat tänään vastakkain. Kumpainenkaan ei saa näin lepoetua illan taistoon.

Päivän kotijoukkue Tappara kävi hakemassa eilen Espoosta puhtaan 0-3 vierasvoiton. Pelicans puolestaan kaatui kotonaan kolmannen kerran peräkkäin, tällä kertaa JYPin käsittelyssä. Joukkueiden kauden kolme aiempaa kohtaamista ovat kaikki päättyneet kotivoittoihin. Pelicans kaatanut Tapparan kahdesti ja porkkanapöksyillä on plakkarissa yksi voitto.

Pelicansilla on ollut tunnetusti Tampereella aina suuria vaikeuksia, ja kysyttäessä keneltä Pelicansin pelaajalta tahansa mikä on pahin vieraskaukalo, kaikki vastaisivat Hakametsä. Tappara on sarjassa viidentenä, jalat melko tukevasti kuuden sakissa. Pelicansin vuoristoratamaisen pelaamisen on loputtava tänään, sillä tämä on heille miltei se viimeinen mahdollisuus.

Muuri nimeltä Metsola

Tapparan peli ei tule jäämään tänään kiinni ainakaan maalivahti Juha Metsolasta. Hän on pelannut kokonaisuudessaan aivan uskomattoman hienon kauden. Metsolassa tiedettiin olevan potentiaalia, mutta kukaan ei varmasti uskonut näin kovaan läpimurtoon. Hienot otteet poikivat myös paikan viime viikolla päättyneeseen Ruotsin EHT-turnaukseen, jossa hän pelasi yhden pelin pitäen maalinsa puhtaana. Metsola torjui nollapelin myös viime pelissä Bluesia vastaan, joten Pelicansilla riittää työtä saada limppu Tappara-rysään.

Liigan yhdeksänneksi paras kotijoukkue Tappara on pelannut tasaisen hyvin pitkin alkanutta kevättä. Suuria notkahduksia ei ole nähty, mikä kertoo siitä, että Jukka Rautakorpi on saanut heikomman alkukauden jälkeen joukkueen potentiaalin esille. Puolustus on ollut tiivis ja Tappara on päästänytkin maaleja liigan toisiksi vähiten.

Kärkimiehet Ville Niemisen ja Alexander Barkovin johdolla ovat tehneet pisteitä harva se ilta ja ovat omalla toiminnallaan auttaneet joukkuettaan liitoon. Erikoistilannepelaamisessa riittää petrattavaa. Joukkue on ylivoimatilastossa keskikastissa, mutta alivoimalla liigan heikoin. He ovat ottaneet rangaistuksia eniten koko sarjassa.

Illan kotijoukkueella riittää vielä mukavasti panoksia. Kotietu pudotuspeleihin on vahvasti Tapparan kiikarissa eikä runkosarjan voittokaan ole teoriassa vielä mahdoton.

Ratkaisut erikoistilanteissa

Pelicansille on tarjottu voittoa jokaisessa kolmessa viime kotipelissä, mutta viimeistely on ollut onnettoman huonoa. Toki, kiekkojumalatkaan eivät ole olleet lahtelaisten puolella ja voittava joukkue tarvitsee aina myös tuuria. Lahtelaiset ovat voittaneet neljä matkapeliä perätysten, joten sikäli he voivat lähteä Tampereelle levollisin mielin.

Erikoistilannepelaaminen on ollut Pelicansin osalta luvattoman heikkoa, etenkin ylivoima, koko kauden mittapuulla. Tappara istuu boksissa eniten liigassa ja Pelicansin on osuttava tänään ylivoimalla vähintään kerran. Hakametsä on pelikaanille paha paikka, mutta nyt ei voi historiaa tuijottaa, sillä lahtelaisten on pakko voittaa.

Peräänkuulutan edelleen tehoja Pelicansin ylemmiltä kentiltä. Jääkiekko on tunnetusti maalintekopeli. Hienot kulmapyöritykset eivät nyt riitä. Maaleja tauluun ja pulinat pois. Muuten pelikaani on kuollut lintu.

Tappara – Pelicans klo 17.00.

Aleksi Salonen


perjantai 15. helmikuuta 2013

Otteluraportti Pelicans – JYP

Toiveikkain mielin illan otteluun lähteneet lahtelaiset kiekkojännärit saivat pettyä pahanpäiväisesti. Pelin taso oli todella heikko ja mikä pahinta, oma joukkue suoriutui heikosti. JYP haki pisteet Jyväskylään 1-4 vierasvoitolla.

Pelicans kärsi kolmannen kotitappion putkeen. Joukkue on alkanut kontata kotipeleissä pahimpaan mahdolliseen saumaan. Peli oli tehotonta ja Oskari Korpikarin puuttuminen puolustuksessa näkyi liikaa. JYP käytti paikkansa kovalla prosentilla ja napsi pisteitä jo peräti kahdeksannessa pelissä peräkkäin.

Varovaista puolin ja toisin

Alussa kumpikin tyytyi keskustan tukkimiseen ja jätti karvaushommat odottamaan. Pelicans pääsi kokeilemaan parikin kertaa ylivoimapelinsä toimivuutta, mutta homma suli käsiin välittömästi. Laukauksia ei nähty ja JYP blokkasi kotijoukkueen harvat viivakudit.

Peliä oltiin pelattu 13:02, kun vieraat menivät johtoon. JYP käytti vastahyökkäyksensä häikäilemättä hyväkseen ja Antti Jaatinen pääsi iskemään limpun verkkoon. Pelicansin puolustus hieman nukkui maalin johtaneessa tilanteessa ja Jaatinen pääsi aivan vapaasti laukomaan kiekon yläsulakkeeseen.

JYPin neloskenttä osoitti heti alussa vaarallisuutensa. He tulivat Jonne Virtasen johdolla vahvasti päätykiekkoihin ja ottivat kaksinkamppailuvoittoja. Saivat hankittua kotijoukkueelle myös jäähyn. Ja, kun Pelicans ei ylivoimillaan onnistunut, rankaisi JYP kotijoukkuetta heti ensiyrittämällä. Jaatinen löi illan toisensa onnenkantamoisella ja vieraat näyttivät menevän menojaan.

Kotijoukkue uusitulla ilmeellä

Pelicans tuli toiseen erään uudella jalalla ja oli muutenkin pirteämpi. Nyt Pelicans kaivoi päätykiekot itselleen ja loi lukuisia huipputontteja. Kiekko kävi kerran tolpassakin, mutta verkko ei meinannut soida millään.

Lopulta kavennus nähtiin, kun Tommi Paakkolanvaara sivalsi repun Janne Tavin hienon tarjoilun päätteeksi. JYP-valmennus otti aikalisän toisen erän tiimellyksessä ja yritti näin herätellä pelaajiaan. Kotijoukkue tuli heittämällä keskialueen yli ja vieraiden hyökkäykset jäivät vähiin.

Mutta. Sitten heilahti taas Pelicansin rysässä. Pelicans ei taaskaan onnistunut ylivoimalla ja Ramzi Abid vei vieraat jälleen kahden maalin johtoon. Eric Perrin tarjoili loistavasti maalin takaa, josta Abid ei erehtynyt. Jere Myllyniemellä ei ollut maalissa sanan sijaa. Pelicansin kolmospari oli ko. maalissa suurissa vaikeuksissa vartioitavien miestensä kanssa. Maali oli yritteliäälle pussinokkalaumalle kova isku, sillä he veivät peli toisessa erässä mielin määrin.

Pettymys

Kolmas erä oli jälleen kotijoukkueelta tuttua puuroa. Keskialueen yli ei päästy nyt millään ja hyökkäykset päättyivät järjestään paitsioon. JYP ei ottanut mitään riskejä vaan pelasi erittäin hallitusti, tilanteen tiedustaen. Mikko Kaltevan tekemä 1-4 osuma tyhjään maaliin jäi muodollisuudeksi.

Peli oli kokonaisuutena erittäin heikkotasoinen. Vauhtia ei ollut nimeksikään ja jatkuvat jäähyt sekoittivat 5vs5 peliä pahoin. Peli ratkesi käytännössä erikoistilanteisiin, sillä paremmalla viimeistelyllä Pelicans olisi tehnyt enemmän kuin yhden maalin. Paikkoja kyllä riitti.

JYP hallitsi maalinedustoja isojen körmyjensä johdolla. Voitto oli vieraille jopa rutiininomainen. Pikkuhiljaa voi naulata Pelicansin jäämisen pudotuspelien ulkopuolelle, mutta on tässä vielä kymmenen peliä jäljellä. Jyväskyläläiset nousivat voitolla kolmanneksi, kahdeksan pisteen päähän kärkijoukkue Jokereista.

Loppuun vielä Pelicansin plussat ja miinukset.

+++ Vili Sopanen: 0+1=1, +1. Vain maali jäi puuttumaan. Oli alati aktiivinen ja suojasi kiekkoa mallikkaasti.

++ Tommi Paakkolanvaara: 1+0=1, -1. Iski tärkeän kavennuksen toisessa erässä, mikä jäi lopulta laihaksi lohduksi.

+ Tyler Redenbach: 0+0=0, 0. Oli jälleen hyvä. Jaksoi taistella ja tehdä peliä eikä turhautunut. Vastuuta tulee myös alivoimalla, mikä kertoo valmennuksen luotosta. Hienoja oivalluksia.

---Jesse Niinimäki: 0+0=0, -2. Ei tunnu maistuvan. Velttoa ja laiskaa pelaamista seuraa usein kiekonmenetys. Ei ole valmennuksen suosiossa. Ei jatkoon.

-- Antti Jaatinen: 0+0=0, 0. Oli melko isossa osassa JYPin kolmannessa maalissa. Hävisi taistelun 100-0 virkaveljelleen JYPistä.

- Markus Seikola: 0+0=0, -1. Ratkaisut ylivoimilla jäivät laihoiksi, juuri kun Pelicans olisi näissä Seikolaa kaivannut. Heikoin esitys häneltä pitkään aikaan.

Pelit jatkuvat jo huomenna Tapparaa vastaan. Nyt levätään ja vedetään hieman happea. Palataan huomenissa. Hyvää illanjatkoa kaikille.

Aleksi Salonen


Kokoonpanot Pelicans – JYP

Ottelun alkuun on enää muutama tunti. Käydään joukkueiden ketjusommitelmat pikaisesti läpi.

Pelicans

Pärssinen – Redenbach – Jormakka
Ylönen – Seikola

Tavi – Immonen – Sopanen
Hurri – Latvala

Niinimäki – Saarenheimo – Männikkö
Jaatinen – Pietilä

Pöyhönen – Paakkolanvaara – Pikkarainen

Myllyniemi (Juvonen).

Pelicans on kokenut yhden ison menetyksen, kun Oskari Korpikari on kolmisen viikkoa sivussa peleistä. Erinomaisena uutisena voi pitää Pekka Saarenheimon paluuta kokoonpanoon. Jesse Niinimäki pääsee laidalle, mikä sopii hänelle sentterin tonttia paremmin. Saarenheimo on monipuolisuudellaan hieno lisä turkooseihin.

Katseet kohdistuvat tänään kahteen ensimmäiseen vitjaan. Jarkko Immosen vitja on ollut hieman unessa ja siihen on tultava nyt muutos. Timo Pärssinen pystyy tänään pelaamaan, mikä on loistava asia. Odotan ykköseltä tehoja.

JYP

Abid – Perrin – Jaatinen
Kalteva – Näkyvä

Louhivaara – Lahti – Wärn
Koskinen – Viitanen

Ruohomaa – Boyce – Salmio
Malmivaara – Välivaara

Sipiläinen – Virtanen – Nenonen

Tarkki (Myllykoski).

Vahvassa vireessä oleva Antti Jaatinen on nostettu ykköseen. Siinä mies, jota kotijoukkueen on syytä pitää silmällä. JYPin paidassa paluun Lahteen tekee Max Wärn, jonka kausi on sujunut alakanttiin. Pureeko viime kauden pelikaani lahtelaisia?

Neloskentän sentteri Jonne Virtanen pelaa heittämällä uransa parasta kautta ja on yllättänyt kaikki. Hän on fyysisyydellään iso pelote vastustajalle, ja nyt myös verkko on alkanut heilua.

Näillä mennään. Puheet on puhuttu ja kahden viikon pelitauko Isku Areenalla on kohta historiaa.

Loistavaa kiekkoiltaa kaikille.

Aleksi Salonen

torstai 14. helmikuuta 2013

Otteluennakko Pelicans – JYP

Viime kauden finalistit kohtaavat neljättä kertaa tällä kaudella. JYP on ollut Pelicansille tällä kaudella varsin mieluisa vastus. Voitot ovat lahtelaisille 2-1 ja pussinokat ovat olleet niskan päällä jokaisessa näistä. Kummallakin on viime pelistä voitto allaan. Pelicans kaatoi vieraissa upeasti KalPan ja jyväskyläläiset voittivat SaiPan lopulta voittolaukauksilla.

Tasaisessa SM-liigassa jokainen peli on tärkeä, niin perjantainakin, etenkin Pelicansille. Tiistain voitto nostatti jälleen hieman toiveita, mutta yhteenkään notkahdukseen ei ole enää varaa. JYPilläkin riittää vielä taisteltavaa.



Kotona ryhdistäytymisen paikka

Voitto tiistaina toi varmasti taas pienen piristysruiskeen Pelicans-leiriin. Jobinpostiakin tuli, kun Timo Pärssinen jätti pelin kesken Kuopiossa. Hänen pelikunnostaan perjantaina ei ole vielä tietoa.

Pelicans on hävinnyt kaksi viimeistä peliään kotonaan maalierolla 1-6. Maalinteko on siis tökkinyt ja tähän on tultava muutos huomisesta lähtien. Kärkiketjujen ukkojen on astuttava esiin ja tehtävä sitä työtä, mitä heiltä odotetaankin; pisteitä. Ennen kaikkea Pekka Jormakalta ja Vili Sopaselta odotetaan maaleja.

Liigan kolmanneksi heikoimman kotijoukkueen Pelicansin on vastattava JYPin kovaan taisteluun ja kamppailupelaamiseen. Hurrikaaneilta löytyy kokoa ja massaa, ja ovat näin armottomia maalineduspelaamisessa. Siinä onkin kotijoukkueella tekemistä saada pidettyä JYP pois parhailta sektoreilta.

Tasaisuutta alkanut löytyä

Hurrikaaniryhmä on pystynyt napsimaan pisteitä seitsemästä peräkkäisestä pelistä. JYPiä on vaivannut melkein koko kauden epätasaisuus. Etenkin kotiottelut syksyllä tuottivat suurta päänvaivaa valmennukselle, kun joukkue ei saanut millään koneita käyntiin. Kevään tullessa JYP on terästäytynyt ja alkanut näyttämään tiiviiltä nipulta.

Nuoret pelaajat ovat saaneet NHL-apujen jälkeen hyvin vastuuta ja ovat hoitaneet tonttinsa mallikkaasti. JYPistä kuitenkin uupuu tällä hetkellä tietynlaista ratkaisuvoimaa. Ykköseltä odotetaan kovia tehoja illasta toiseen.

Jyväskyläläisten miespuolustus rakoili tiistaina ajoittain pahastikin ja tähän on varmasti kiinnitetty huomiota. SaiPa hyödynsi tiistaina paikkansa hyvin ja niin on tehtävä perjantaina Pelicansinkin, mikäli pisteille mielivät.

JYP on vielä mukana taistelussa runkosarjan voitosta, ainakin teoriassa. Eroa piikkipaikalla majailevaan Jokereihin on 11 pistettä, mutta JYP on pelannut kaksi ottelua vähemmän. Jyväskyläläisten edellä olevat Kärpät ja KalPa ovat kahden pisteen päässä.

Jyrki Ahon joukoilta on viime vuosilta hyviä muistoja Lahdesta. JYP ei ole vakuuttanut viihdearvollaan, vaan otteet ovat olleet jämptejä ja suoritusvarmoja. Paikoista on isketty ja lopulta rutiini on siivittänyt voittoon.

Liigan kuudenneksi paras vierasjoukkue ei ole nyt niin iso suosikki, mutta hienoinen suosikki kuitenkin. Maalivahtien välillä ratkaistaan jälleen todella paljon.

Hienouksia emme perjantaina näe, se on varmaa. Kummallakin riittää vielä panoksia, joten lähtökohdat ovat kihelmöivän jännittävät.

Pelicans – JYP 15.2.2012 klo 18.30

Aleksi Salonen

maanantai 11. helmikuuta 2013

Otteluennakko KalPa – Pelicans


SM-liigan runkosarjan viimeinen rypistys on valmis alkamaan. Pelicans on pelannut viimeiseen kahteen viikkoon vain yhden pelin, joten polte pelaamaan on varmasti kova itse kullakin. Tiistain kotijoukkue KalPa lähti maajoukkuetauolle puhtaalla 0-4 vierasvoitolla TPS:stä. Pelicansin pudotuspelihaaveet kokivat valtavan kolauksen puolitoista viikkoa perjantaina, kun tehoton pussinokkaparvi otti kuokkaan Ässiltä.

KalPa ja Pelicans ovat kohdanneet tällä kaudella kolmesti, joista voitot ovat kuopiolaisten hyväksi 2-1. Pisteet olisivat kummallekin kullanarvoisia. KalPa pyristelee vielä mukana runkosarjanvoittokamppailussa. Pelicans puolestaan jaksaa vielä uskoa jalkojen liikkuvan siihen malliin, että kympin sakki tavoitetaan. Vai, jaksavatko lahtelaiset vielä uskoa tekemiseensä?

Niiralan monttu janoaa voittoa

Kuopiolaisten vieraspelaaminen on ollut viime aikoina rautaa. He ovat pitäneet maalinsa puhtaana peräti kolmessa pelissä perätysten. Kotona homma ei ole toiminut samalla tavalla. KalPa on hävinnyt kotonaan viisi viimeistä peliä, joten nyt, jos koskaan olisi herätyksen paikka.

Kotipeleissä vastustaja on riisunut KalPan aseista samalla kaavalla, mitä nähtiin muun muassa Pelicansilta viime kaudella. Heidän pelinavaaminen ja hyökkäyksiin lähdöt on tyrehdytetty tiiviillä keskialueen sumpulla. Lahtelaiset syöttivät samaa lääkettä KalPalle viime kaudella ja he olivat suurissa vaikeuksissa.

Liigan pistepörssissä viidentenä oleva, kuopiolaisten kultakypärä, Sakari Salminen on neljän ottelun pisteettömässä putkessa ja on muutenkin pelannut syksyä epätasaisemmin. Sen sijaan nuori Artturi Lehkonen on ollut viime aikoina hyvin esillä.

Mielenkiintoinen nimi on myös Petri Lammassaari. Hän on pelannut pitkän loukkaantumisen jälkeen tällä kaudella vain kolme peliä, ja avasi maalitilinsä viime pelissä. Maalivahtiosastolle hankittu Pekka Tuokkola näytti viime pelissä osaamistaan pelaamalla nollapelin. Tähän, kun lisätään Mikko Koskinen, on KalPalla heittää maalin vankkaa laatua.

Tarttuuko Pelicans vihonviimeiseen oljenkorteensa?

Kolmen joukkueen kausi loppuu runkosarjan päätöspäivänä (12.3.), kun muiden kausi tästä vielä jatkuu. Lahtelaisilla matkaa kymmenen sakkiin on yhdeksän pistettä ja vain ihme voi enää pussinokat pelastaa. Pelicans pelaa omat pudotuspelinsä nyt. Tai no, pelikaanit ovat pelanneet veitsi kurkulla jo pitkän aikaa, mutta otteet ovat olleet epätasaisia.

Pelicansia on vaivannut tehottomuus kahdessa viime pelissä. Paikkoja on kyllä, mutta viimeistely on ollut märkää. Pelaajien takaraivoissa painaa onnistumisen pakko, pelaajat puristavat mailaa ja tätä kautta maalit jää näkemättä. Pussinokkien on nyt saatava rentoutta ja iloisuutta peliinsä, jotta paras tulos olisi saavutettavissa.

KalPan ykkössentteri Jukka Voutilainen on edelleen sivussa. Vierasjoukkueen kokoonpanoon ei ole tulossa suurempia muutoksia. Kapteeni Tommi Paakkolanvaara huilasi viime viikolla muutamat jääharjoitukset, mutta pystynee pelaamaan. Varmuudella sivussa ovat Pekka Saarenheimo sekä Jonas Junland.

Kotijoukkue lähtee peliin suosikkina. Mikäli KalPa maalaisi heti alussa, olisi mielenkiintoista nähdä, miten Pelicansin selkäranka kestää. Kuopiolaisten on voitettava, pitäessään runkosarjanvoittohaaveet elossa. Pussinokilla on myös ehdoton pakkovoiton paikka.

Panokset ovat kovat, niin pitää ollakin. Parempi voittakoon.

KalPa – Pelicans 12.2. klo 18.30.

Aleksi Salonen

lauantai 9. helmikuuta 2013

Pekka Jormakka – pysäyttämätön pikajuna

Lahden Pelicans on alittanut joukkueena kaikki mahdolliset rimat tällä kaudella. Pelillinen suunta on ollut joulun jälkeen nouseva, mutta voittoja tulee edelleen liian vähän. Pudotuspelipaikka on vielä teoriassa mahdollinen, mutta käytännössä sen saavuttamiseen on matkaa valovuosi. Joukkueesta löytyy kuitenkin hyvin suoriutuneita yksilöitä. Yksi heistä on Pekka Jormakka.

Palataan ajassa pari vuotta taaksepäin. JYP-kasvatti Jormakka siirtyi kesällä 2011 Lahteen, mielessään läpimurto SM-liigassa. Tiukasti roolitetussa ja vähän vaihtuvuutta nähdyssä JYPissä, Jormakan oli vaikea saada mahdollisuutta; 22-vuotias Jormakka sai pelata vain joitain hajapelejä. Hän on ominaisuuksiltaan kiistatta ylempien kenttien pelaaja eikä hän toisi alemmissa kentissä joukkueeseen mitään lisäarvoa.

Lahdessa palaset loksahtelivat paikoilleen kuin itsestään. Hän oli niin räjähtävä syksyn 2011 harjoituspeleissä, että otteet poikivat välittömästi paikan kakkosketjusta. Kokonaisuudessaan viime kausi oli Jormakalta ehdoton läpimurtokausi. Jotain jäi kuitenkin uupumaan. Onko Pekka Jormakka entisestään kasvanut pelaajana viime kaudesta?

Vaihderikas kauden ensimmäinen puolisko

Kuluvaa kautta edeltänyt pre-season oli Jormakalta, muun joukkueen tapaan, varsin tasapaksu. Hän ei enää päässyt tulemaan puskista vaan kiekkokansa odotti heti tulosta malttamattomina.

Kauden pyörähtäessä käyntiin ”Jore” oli Pelicansin suurimpia valopilkkuja. Ensimmäiseen 10 peliin verkko heilui viidesti. Mies muodosti Radek Smolenakin kanssa sangen toimivan tutkaparin, mutta tulos olisi voinut olla vielä parempaa. Miehet Jormakan vierellä vaihtuivat varsinkin alkusyksyllä todella paljon, joten kemioita muiden kanssa ei ehtinyt syntyä.

Hän keikkui pitkin syksyä Pelicansin toiseksi parhaana pistemiehenä, heti Smolenakin jälkeen. Joulukuussa tullut ikävä polvivamma sekoitti Jormakan kautta. Vamma ei Pelicansin onneksi ollut vakava, ja hän palasi kaukaloon muutaman viikon huilin jälkeen.

Yksi Jormakan 12 osumasta on juuri syntynyt.
© Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com


Tilastot uusiksi

Palattuaan lasaretista, musta kypärä Jormakan päässä vaihtui kultaiseksi. Hän on siitä lähtien pitänyt kultakypärää päässään. Kevät on mennyt tähän asti Jormakalta samalla käsikirjoituksella kuin syksykin. Pisteitä tulee kohtalaisen tasaiseen tahtiin ja peli on energisen vauhdikasta.

”Jore” on pistänyt jo henkilökohtaisen yhden kauden piste-ennätyksensä uusiksi. Vanha ennätys viime vuodelta (7+14) on nyt historiaa ja uusi luku on 12+12.

Jormakka on kiistatta jalkanopeudeltaan liigan nopeimpia. Harhautukset ja kiekonkäsittely ovat myös vähintään hyvällä tasolla, mutta heikohko osumatarkkuus laskee hieman hänen osakkeita.

Sanon tässä ja nyt, että tämä pikakiitäjä olisi paremmalla viimeistelyllä EHT-tasoa. Puolustaja kuin puolustaja on Jormakan kanssa vaikeuksissa 1vs1 tilanteissa, etenkin niissä, jotka lähtevät heti keskialueen jälkeen. Hän pystyy pienellä harhautuksella samaan vastustajan vipuun ja nousemaan sitä kautta maalille. Usein kuitenkin viimeinen ratkaisu (laukaus) on heikko ja punainen valo maalin takana jää syttymättä.

Hän ei muutenkaan loista laukauksella, mutta paremmasta tulevaisuudesta tällä saralla on ollut pieniä viitteitä tällä kaudella. 12 maalia on melko hyvä suoritus, mutta paikkoja on ollut kyllä reilusti yli tusinaan osumaan.

Missä ensi kaudella?

Mielenkiintoista nähdä, ohittaako kukaan pelikaani Smolenakia sisäisessä pistepörssissä. Redek ehti kasata 28 pistettä, kun toisena olevalla Jormakalla on pinnoja kasassa 24 kappaletta. Siinä ”Jorelle” hyvä tavoite loppukaudelle. Olisihan se hienoa olla toisella kokonaisella kaudella kauden päätteeksi joukkueen paras pistemies.

En valitettavasti usko, että Jormakka jatkaisi Lahdessa ensi kaudella. Moni liigaseura on erittäin kiinnostunut hänen palveluksista ja veikkaankin, että sopimus uuden seuran kanssa on jo tehty.

Pelicansin runkosarjaan mahtuu vielä kuusi (6) kotipeliä. Ole paikalla katsomassa Jormakan mahdollisesti viimeiset pelit turkoosipaidassa.

Pekka Jormakka omaa sellaiset ominaisuudet, jota seuraa kentällä erittäin mielellään. Kaiken lisäksi hän on vielä pukukopin pirtein ilmestys. Kyseessä on kaikin puolin viihdyttävä paketti.

Aleksi Salonen



torstai 7. helmikuuta 2013

Joonas Hurrin kauteen on mahtunut paljon

Lahden Pelicans ei tällä hetkellä oman kylän poikia vilise. Lahdessa kiekkokasvatuksen ovat saaneet tämän kauden Pelicansista vain, Juha-Pekka Pietilä, Vili Sopanen, Jari Kauppila, Marko Pöyhönen sekä Joonas Hurri.

21-vuotias Hurri sai ensikosketuksensa SM-liigassa kaudella 2010–2011. Hänen alkuhetket liigassa olivat vauhdikkaita ja ensimmäisellä kaudella pelejä kertyi 28 kappaletta ja maalitilikin aukesi. Hurri sai silloisella katastrofi kaudella jalkansa tiukasti Pelicansin oven väliin, mutta pari viime kautta eivät ole sujuneet aivan käsikirjoituksen mukaan.

Viime kaudella Kai Suikkasen tultua Pelicansiin, jäi Hurrin vastuu valitettavan pieneksi. Sama virsi on osittain jatkunut tälläkin kaudella. Suikkanen ei ole antanut nuoremmille pelaajille kunnollista näyttömahdollisuutta, mikä on jarruttanut Hurrin urakehitystä. ”Pelaamalla sitä kehittyy”, ei ole mikään tuulesta temmattu lausahdus. Onko Hurri jo menetetty tapaus? Ei todellakaan ole.

Alkusyksy pilalle loukkaantumisen johdosta

Hurrin kolmas liigakausi ei startannut ruusuisesti. Valitettava loukkaantuminen pilasi miehen alkusyksyn. Tapa, millä loukkaantuminen tuli, oli sangen outo. Hurri nimittäin lensi fillarinsa sarvien yli äkkinäisen jarrutuksen jälkeen. Solisluu siinä meni ja hän pelasi ensimmäisen pelinsä vasta 16.10.

Hän palasi kaukaloon ryminällä, iskien kahteen ensimmäiseen peliin tehot 2+1. Mies vaikutti entistä kypsemmältä ja valmiimmalta liigakaukaloihin. Ratkaisut olivat hallittuja ja määrätietoisia. Minuutteja kertyi ensimmäisen kuukauden aikana tasaisesti yli 20 min/peli.

Sen jälkeen tapahtui pieni notkahdus. Jokaisen pelaajan kauteen mahtuu heikompiakin jaksoja, siitä ei ole epäselvyyttä. Hurri on pari viimeistä kuukautta ollut erittäin ailahtelevainen. On hiukan outoa, miten hänen pelillinen käyränsä on mennyt alaspäin, kun taas joukkueen tekemisen taso on noussut. Erittäin vaikea siis sanoa, mistä hänen lievä alavireisyys on johtunut. Kaikesta huolimatta, Hurrin kausi menee positiivisen puolelle.

Hurri on kokenut kovia tällä kaudella.
© Anna Ahola - anna.ahola@jatkoaika.com


Mikä olisi oikea rooli?

Melkein kaksi vuotta sitten Pasi Nurminen luonnehti Hurria moderniksi peruspuolustajaksi. Itsekin jollain tapaa allekirjoitan tämän, mutta Hurrilta löytyy myös loistavia hyökkäyspään avuja, ja heikkoudet piilevät oman maalin läheisyydessä. Sulava luistelu, hyvä mailankäsittely ja suhteellisen napakka laukaus tekevät hänestä käyttökelpoisen myös ylivoimalla.

Pieni koko rajoittaa puolustuspäässä, mutta hän paikkaa sitä nöyrällä taistelulla ja työnteolla. Hurrin pieni koko ei ole SM-liigassa niinkään iso ongelma, mutta vähän isommissa ympyröissä tilanne saattaa olla toinen.

Mainittu nöyryys jokapäiväistä tekemistä kohtaan vienee Hurrin pitkälle. Hän omistautuu lajille ja jaksaa tehdä töitä myös kentän ulkopuolella.

Jatkosopimusta odotellessa

Hurrilla ei ole ensi kaudesta sopimusta Pelicansin kanssa, tai ainakaan siitä ei ole julkisuudessa tiedotettu. Uskon vahvasti, että hän jatkaa Lahdessa kahden vuoden sopimuksella. Olen varma, että Lahteen palaava Hannu Aravirta antaa hänelle enemmän vastuuta. Aravirta haluaa tuoda joukkueeseen lisää lahtelaisuutta sekä nostaa oman kylän poikia suurempiin rooleihin.

Urallaan 65 liigapeliä pelannut Hurri on tehnyt tällä kaudella varsin mukavat tehot (4+4). Allekirjoittanut ei ole kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen hänen kauteen, mutta näen miehen tulevaisuuden valoisana. Odotin Hurrin ottavan tällä kaudella suurempia kehitysaskelia, mutta ne ovat jääneet suurimmilta osin odottamaan. Hän ei ole tullut varatuksi NHL:ään, enkä näe häntä minään tulevaisuuden änäri-jyränä.

Joonas Hurri tulee pelaamaan hienon uran Euroopassa. Taalakaukaloihin en jaksa uskoa, sillä hänen ominaisuudet sopivat paremmin eurooppalaiseen pelityyliin.

Niin, unohdinko mainita, että hän on jättänyt kiekkokansan rakastamat perstaklaukset runkosarjan viimeisiin peleihin?  Niissä hän on nimittäin Pelicansin aatelia.

Tästä pojasta kuulemme vielä.

Aleksi Salonen


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Pelicansin ylivoimapelin salat

Pelicans keskittyi keskiviikon iltapäiväharjoituksissa ylivoimansa hiomiseen. Lahtelaisten ylivoima on jauhanut tällä kaudella 29 maalia. Pelicansin pakkopeli on liigan neljänneksi heikointa, joten viilattavaa löytyy. Ylivoima on pääsääntöisesti kaatunut heti vastustajan alueelle tuloon, joka on ollut ajoittain ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Kakkosylivoima vauhdissa.


Tänään uhrattiin hikeä ylivoiman treenaamiseen. Käydään ylivoimakoostumukset läpi.

Tavi – Immonen – Sopanen
Korpikari – Seikola

5vs4: Pelintekijän viitta on Immosella. Ykkösvaihtoehto on, että pyritään pelaamaan keskelle Sopaselle, josta hän laukoo haltuunoton jälkeen. Tavi on maalilla maskimiehen roolissa. Jos Sopanen on keskellä tiiviisti vartioituna, yrittää Immonen hakea Seikolalle vetopaikkaa.  

5vs3: Maalivahdista oikealta katsottuna Sopanen tekee peliä b-pisteen alakaarelta, Immonen puolestaan vasemmalla ja Tavi maalin edessä. Seikola ja Korpikari pyrkivät kummatkin laukomaan hanakasti.

Pärssinen – Redenbach – Jormakka
Latvala – Pietilä

5vs4: Peli käy koko ajan Redenbachin kautta. Mies heittelee neliön läpi poikittaissyöttöjä b-pisteen yläkaarelta, joko Pietilälle tai Jormakalle. Pärssinen on maalin edessä hakkaamassa irtokiekkoja sisään. Latvalan hyvää laukausta pyritään myös hyödyntämään.

5vs3: Redenbach jälleen omalla paikallaan. Hän hakee poikittaissyöttöjä, tässä tapauksessa Pärssiselle. Pietilä maskissa. Latvalalle haetaan paikkaa viivasta, Jormakka kyttää irtokiekkoja takatolpalla.

Männikkö – Niinimäki – Kauppila
Korpikari – Seikola

5vs4: Kauppila on maskimiehen roolissa. Niinimäki on konttorissaan maalin takana ja hakee sieltä oivaltavia syöttöjä. Peli käy myös Männikön kautta, joka pyrkii hakemaan tonttia Seikolalle. Pakit syöttelevät myös viivassa ja laukovat one-timereita tilanteen tullen.

5vs3: Seikola ja Korpikari vaihtavat nyt paikkaa. Männikkö hakee Seikolalle poikittaissyöttöjä, pakki ottaa tyhjät pois ja antaa piiskan laulaa. Tilanteita luodaan myös b-pisteen alakaarella päivystävän Niinimäen kautta.

Suikkaselta tuli ajoittain pientä noottia ylivoimien turhasta näpräilystä. Selkeästi painotetaan laukauksien tärkeyttä eikä homma saa mennä liian vaikeaksi. Pelicansilta kun ei käsiäkään kummemmin löydy.

Ylivoiman olisi syytä toimia seuraavissa peleissä. Pudotuspelipaikka on nimittäin teoriassa vielä mahdollinen.

Aleksi Salonen

maanantai 4. helmikuuta 2013

Miikka Männikkö – kiertolainen päätyi lopulta Lahteen

Lahden Pelicansin kesällä värväämät ulkomaanavut osoittautuivat flopeiksi, ja myös piste per peli -tahdilla pelannut Lee Goren sai lähteä. Pelicans löysi kuin löysikin kanadalaiselle korvaajan, Miikka Männikön.

33-vuotias konkari vaihtoi syksyllä seuraa kuin mustalainen hevosta. Sesonki alkoi toista kautta peräkkäin Tapparassa, mutta Tampereella oli tunkua hyökkääjistä ja Männikkö joutui vaihtamaan seuraa. Tie vei ensin Ruotsin Elitserieniin, Växjö Lakersin joukkueeseen. Näytöt siellä jäivät vähiin ja lopulta hän löysi itsensä Mestiksestä, LeKin riveistä. Mestis-kiekko sekä ainainen kiertely sai Männikölle riittää ja hän tuli Lahteen jäädäkseen.

Kannattajilta pyyhkeitä toimiston suuntaan

Kaikki odottivat Pelicansin hankkivan Gorenin korvaajaksi jonkun todella maineikkaan nimen. Mutta ei. Toimisto reagoi Gorenin lähtöön hankkimalla ”vain” Miikka Männikön. Tämäkös sai kannattajien veren kiehumaan.

Pelicansin johdon toiminta haukuttiin monen tahon osalta suohon ja olin itsekin Männikön hankinnasta hieman näreissäni. Kiekkokansa tiesi, että Männiköstä ei ole johtamaan Pelicansia voittoihin, saati pudotuspeleihin. Männiköltä mitään pois ottamatta, tämä oli Pelicans-johdolta melko outo ratkaisu, mutta sen mukaan oli elettävä.

Hän on tunnettu vuosien varrelta nopeana luistelijana ja vahvana pisteiden tekijänä, mutta 33-vuotias Männikkö on parhaat vuotensa SM-liigassa jo nähnyt. Miehen paras kausi pisteiden valossa oli kausi 2008-2009 Tampereen Ilveksen paidassa, jossa syntyi pisteet 16+30=46. Viime kausina pistemäärät ovat jääneet alle kolmenkymmenen.

Nyt hänellä tarjottiin tilaisuutta. Loppukausi määrittelisi vahvasti miehen loppu-uran suunnan. Lähtötilanne ei ollut kuitenkaan Männikölle missään nimessä helppo. Pelicans rämpi tuolloin pelillisesti todella syvällä suossa. Harjoituksissa mailat hakattiin päreiksi ja koko joukkuehenki rakoili.

Loistava sauma

Männikön ura Tapparassa lähti viimeistään menneellä harjoituskaudella laskusuuntaan. Peliaika jäi alle kymmenen minuutin eikä siihen voi kukaan kiekkoilija olla tyytyväinen. Nyt hän pääsi Lahteen suuriin saappaisiin. Uransa ehtoopuolella olevan Männikön tuli nyt näyttää, että hän on vielä kelpo pelaaja liigaan.

Vili Sopasen poissaolo avasi 170-senttiselle Männikölle tontin Jarkko Immosen ja Janne Tavin viereltä. Hän tulikin hyvin sisään pussinokkiin ja toi lahtelaisten peliin lisää energiaa ja vauhtia. Terrierimäinen laituri pyöri vahvasti kulmissa ja voitti joukkueelleen irtokiekkoja.

Mutta. Se tärkein kuitenkin jäi puuttumaan. Se, mitä Pelicans Männiköltä odotti. Maalit. (Ihmettelen suuresti, mikäli Pelicans odotti Männiköltä kovia maalimääriä.)

Mies ei ole pystynyt auttamaan Pelicansia maalien muodossa, mutta syöttöpisteitä on kertynyt kohtalainen määrä. Tehopisteet 22 pelissä 4+10=14. Hän on pelannut viime pelit Pekka Saarenheimon ja Jesse Niinimäen vierellä. Saarenheimon loukkaannuttua hänen tilallaan viime pelissä pelasi Jari Kauppila.

Vastustajan verkko on heilunut Männikön toimesta neljästi.
© Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/


Pakko olla tyytyväinen

Oli sitten kannattajilla minkälaiset odotukset tahansa Männikköä kohtaan, on todettava yksi asia: hän on täyttänyt tonttinsa. Mitä kolmoskentän roolipelaajalta voi odottaa? Isoja pistemääriä pelistä toiseen? Ei.
Männikkö on nykypäivänä omimmillaan kolmoskentässä, monipuolisen työjuhdan roolissa. Hän ei ole enää ykkösketjun sateentekijä.

Hän on ainakin meikäläisen papereissa ensi kauden Pelicansia mietittäessä. Tosin, miehen rooli pitää katsastaa silloin uudestaan. Valmentajan on varmasti vaikea kieltäytyä kolmoskentän monipuolisesta laiturista, joka pystyy myös heiluttamaan verkkoa.

Miikka Männikkö on hoitanut tehtävänsä sillä tavalla, mitä odotinkin. Asenteesta homma ei ole ainakaan jäänyt kiinni. Eikä jääkään.

Aleksi Salonen