Sivut

torstai 25. heinäkuuta 2013

TOP 10 –hetket osa 1

Pelicans-kannattajaurallani olen kokenut matkan varrella kaikenlaisia kokemuksia. Hienoja hetkiä on paljon, mutta yritin nyt kasata listalle parhaimmat – pienten muisteloiden kera.
Tässä TOP 2-10. Ykkönen uunista ulos huomenissa.

   10.   Runkosarjan ottelu Pelicans-HIFK 28.2.2012

Asetin ennen kauden alkua yhden teeman: Voitetaan HIFK. Kotona tai vieraissa. Ei väliä. Ja mehän voitimme. Sen yhden ainoan kerran. Ja millä tavalla!

Se oli tyylipuhdas Justin Hodgmanin (2+1) näytös. Hän oli täysin pitelemätön. Peli oli arkisena tiistai-iltana, mutta 6-2-löylytys HIFK:sta sai lahtelaisen jos toisenkin juoksemaan seinillä.

HIFK on aina hieno voittaa. Se on niinä harvoina kertoina jotain niin erityistä.

   9.       Juhamatti Aaltosen siirtyminen Pelicansiin

Kylmät väreet osa 9.

Muistan #71:n siirron Lahteen aina.

Olin jo pitkään katsellut Aaltosen esityksiä Kärpissä, ja eihän siitä mailankäsittelystä voinut olla pitämättä.

Tiesin heti, että nyt saimme pelaajan, joka tekee sataprosenttisen varmasti tulosta. Takatukka, kärkiveivit, vastustamaton one-timer-laukaus. Ai että.

(En olisi kuitenkaan koskaan uskonut, että hän olisi ollut niin suvereeni.)



   8.       Säälipudotuspelien Ilves-sarjan kolmas ottelu keväällä 2009

(Olisinpa ollut paikan päällä.)

Kuunnelkaa alla oleva pätkä. Se kertoo teille enemmän kuin mikään mun jaarittelu.


   7.       Puolivälieräsarjan Jokerit-Pelicans toinen ottelu Lahdessa keväällä 2008

Tiedossa oli ennakkoon ajateltuna kertakaikkisen upea sarja. Se oli sitä jo ensimmäisessä pelissä – ainakin viihdearvoltaan. Tai no, sehän oli yksistään show nimeltään Ville Leino. Mutta ei siitä sen enempää.

Tuli sarjan toinen kohtaaminen. Peli kotona, Lahdessa. Jokerit oli antanut ensimmäisessä pelissä sellaisen myrskyvaroituksen, että hyvä, kun hallille osasi. Se myrsky oli nyt saapunut Lahteen, enkä uskonut Pelicansilla olevan juurikaan mahdollisuuksia.

Pelin päästessä käyntiin huomasin heti ajatuksieni olleen vääriä. Pelikaanit olivat jatkuvasti niskanpäällä, ja Jokereiden tehonyrkki (Leino-Santala-Stapleton) saatiin pidettyä kurissa.
Kello raksutti jo pelin kahta viimeistä minuuttia, kun Sihvonen löi kiekon tyhjään Jokeri-rysään. Voi veljet sitä riemun määrää.

Se oli vain yksi maali ja yhden pudotuspeliottelun voitto Jokereista. Se tuntui silti sillä hetkellä kuin mestaruuden ratkaisseelta maalilta.

Kaikki hetket, mitä olen Jokereita vastaan kokenut, ovat omanlaisensa upea tarina, mutta tämä on kiistatta yksi mieleenpainuvimmista.

   6.       Säälipudotuspelien TPS-sarjan toinen ottelu keväällä 2007

Se kausi, kun sieluni sanoi Pelicansin olevan ykkönen. Se oli sitä aikaa, kun kaikki oli uutta ja untuvikkoa mulle.

Pelicans oli selviytynyt runkosarjassa kympin sakkiin, ja säälipleijareissa vastaan asettui TPS. Pussinokat klaarasivat sarjan avausosan Turussa Patrick Yetmanin johdolla. Sarja siis seuraavassa pelissä katkolla Lahdessa.

Toisen pelin tapahtumia pohtiessani pelikello hyppää välittömästi minuutille 59. Tilanne kotijoukkueen hyväksi 2-1, ja yleisö pelonsekaisin tuntein odottamassa tulevia päätössekunteja. TPS:llä maalivahti pois, ja kiekko Marko Jantuselle…

Seuraava havaintoni onkin rantapallot ja Gyllene Tiderin Sommartider.

Voitto turkulaisista oli kova sana. Sen verran ymmärsin jääkiekosta jo silloin.

   5.       Runkosarjan ottelu Pelicans-Jokerit 17.9.2011

Harjoituskaudella 2011 – 2012 vain yksi tappio. Kaikki näytti hyvältä. Tuli runkosarja ja sen ensimmäinen peli. Blues haki pisteet Lahdesta.

Jokerit tuli vierailulle Lahteen Pelicansin runkosarjan toiseen peliin. Tämä on pakko voittaa, ajattelin.
Noin 12 minuutin jälkeen vierasjoukkue 0-3-johdossa. Oli tippaa vailla, etten sillä hetkellä lähtenyt hallilta kävellen kotiin. Päätin jäädä ja katsoa, josko Kai Suikkanen olisi tehnyt toisella erätauolla taikojaan pukusuojissa.

Noh, kuinka ollakaan, Pelicans tuli kahden maalin päähän heti kolmannen erän kärkeen. Jokeri alkoi löysäillä ja varmistella voittoaan. Pelicans otti tarjottimella olleen tarjouksen vastaan, ja tuli jo maalin päähän nelisen minuuttia ennen täyttä aikaa.

Sitten tapahtui asia, jota en unohda koskaan: Kari Sihvonen sai kiekon Jokereiden Eero Kilpeläisestä katsottuna vasemmalle laidalle. Hän otti tyhjät pois, nousi maalille ja siirsi kiekon ohi hölmistyneen Kilpeläisen.

Hallista räjähti katto…

   4.       Puolivälieräsarjan Blues-Pelicans viides ottelu Espoossa keväällä 2009

Elettiin todella mielenkiintoista sarjaa. Kaikki Pelicansin ja Bluesin väliset neljä aiempaa kohtaamista olivat päättyneet vierasvoittoihin. Tuli viides kohtaaminen, ja kannattajabussit starttasivat kohti Barona Areenaa.

Ennen peliä oli tietenkin jännittynyt tunnelma. Voisiko vierasvoittojen sarja jatkua? Ajattelin, että tuskinpa. Blues oli kotonaan jopa jättisuosikki…

Varsinainen peliaika päättyi tasan ja mentiin jatkoille.

Aloitus Bluesin päässä. Arsi Piispanen vs. Joku. Piispanen kaivaa aloituksen takana päivystäneelle Jan Latvalalle. Latvala ei mieti vaan antaa piiskansa laulaa. Kiekko kassarin puikoista sisään. Se tunne…

Maali tuli kuin tyhjästä. Lahti pomppi Baronan katsomoissa hullun lailla, ja luuli katkaisevansa sarjan seuraavassa pelissä Lahdessa.

No, niin ei käynyt vaan vierasvoitot jatkuivat edelleen, ja Blues vei sitten kotonansa sarjan 7. pelissä nimiinsä.

Ennakkosuosikkia oli silti mukava horjuttaa.

   3.       Liigakarsintojen ensimmäinen peli Pelicans-Sport keväällä 2011

Alla piinaava runkosarja. Oli puolikuntoisia miehiä. Oli valmentajan vaihdosta. Oli muhkealla palkkapussilla surffailevia vapaamatkustajia. Homma oli lopulta kuin kiveen kirjoitettu: liigakarsinnat odottivat.

Vastaan asettui Sport ja sen huikea kannattajajoukkio Red Army. Tunnelma ennen peliä oli kovaäänisin, mitä olen koskaan Isku Areenalla kuullut. Suomen ehkä näyttävin ja varmasti äänekkäin Sportin fanilauma löi löylyä ja me sitten yritimme pysyä meiningissä mukana.

Kentälläkin touhu vaikutti ensiminuuteilla huolestuttavalta. Pirteä Sport loi heti kaksi unelmatonttia, mutta ei onnistunut saamaan laattaa verkkoon. Pelicans sai viiden minuutin pelin jälkeen ensimmäisen maalipaikkansa. Verkko heilahti heti.

Se oli niin tärkeä maali, ettei sitä voi kukaan käsittää. Voitto ko. pelistä oli kenties Pelicansin historian tähän mennessä tärkein. Se oli se vapauttava avausvoitto, jonka jälkeen tiesin, että rutinoitunut liigajoukkue on pysäyttämätön.

Tulen muistamaan sen pelin aina. Ja se kannattajien välinen laulukilpa. Aijai.

   2.       SM-hopea kaudella 2011 – 2012

Jatkoerä. Kiekko JYP-sentteri Eric Perrinin lavassa. Nopea laukaus ja Janne Juvonen on yllätetty. Kanada-malja Jyväskylään.

Tuona hetkenä mestaruus tuntui hävityltä. Tai ei oikeastaan silloinkaan. JYP oli jatkuvasti Pelicansia potkun edellä, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä. Ja sitä paitsi, historian ensimmäisen SM-mitalin saaminen Lahteen oli käsittämätön asia.

Sitä vaan pelin jälkeen kotiin päästyä meni sängylle makaamaan ja kertaamaan lahtelaisittain kaikkien aikojen kautta. Ja toistanut samaisen hetken jälkeenpäin lukemattomia kertoja.

Se oli vain ja ainoastaan voitettu hopea.

Aleksi Salonen

2 kommenttia:

  1. Ili on paras! Ja meni kyllä kylmät väreet tosta videosta :D

    VastaaPoista