Tässä TOP 2-10. Ykkönen uunista ulos huomenissa.
10. Runkosarjan ottelu Pelicans-HIFK 28.2.2012
Asetin ennen kauden alkua yhden teeman: Voitetaan HIFK.
Kotona tai vieraissa. Ei väliä. Ja mehän voitimme. Sen yhden ainoan kerran. Ja millä
tavalla!
Se oli tyylipuhdas Justin Hodgmanin (2+1) näytös. Hän oli
täysin pitelemätön. Peli oli arkisena tiistai-iltana, mutta 6-2-löylytys
HIFK:sta sai lahtelaisen jos toisenkin juoksemaan seinillä.
HIFK on aina hieno voittaa. Se on niinä harvoina kertoina
jotain niin erityistä.
9. Juhamatti Aaltosen siirtyminen Pelicansiin
Kylmät väreet osa 9.
Muistan #71:n siirron Lahteen aina.
Olin jo pitkään katsellut Aaltosen esityksiä Kärpissä, ja
eihän siitä mailankäsittelystä voinut olla pitämättä.
Tiesin heti, että nyt saimme pelaajan, joka tekee
sataprosenttisen varmasti tulosta. Takatukka, kärkiveivit, vastustamaton
one-timer-laukaus. Ai että.
(En olisi kuitenkaan koskaan uskonut, että hän olisi ollut
niin suvereeni.)
8. Säälipudotuspelien Ilves-sarjan kolmas ottelu keväällä 2009
(Olisinpa ollut paikan päällä.)
Kuunnelkaa alla oleva pätkä. Se kertoo teille enemmän kuin
mikään mun jaarittelu.
7. Puolivälieräsarjan Jokerit-Pelicans toinen
ottelu Lahdessa keväällä 2008
Tiedossa oli ennakkoon ajateltuna kertakaikkisen upea sarja.
Se oli sitä jo ensimmäisessä pelissä – ainakin viihdearvoltaan. Tai no, sehän
oli yksistään show nimeltään Ville Leino. Mutta ei siitä sen enempää.
Tuli sarjan toinen kohtaaminen. Peli kotona, Lahdessa.
Jokerit oli antanut ensimmäisessä pelissä sellaisen myrskyvaroituksen, että
hyvä, kun hallille osasi. Se myrsky oli nyt saapunut Lahteen, enkä uskonut
Pelicansilla olevan juurikaan mahdollisuuksia.
Pelin päästessä käyntiin huomasin heti ajatuksieni olleen
vääriä. Pelikaanit olivat jatkuvasti niskanpäällä, ja Jokereiden tehonyrkki
(Leino-Santala-Stapleton) saatiin pidettyä kurissa.
Kello raksutti jo pelin kahta viimeistä minuuttia, kun
Sihvonen löi kiekon tyhjään Jokeri-rysään. Voi veljet sitä riemun määrää.
Se oli vain yksi maali ja yhden pudotuspeliottelun voitto
Jokereista. Se tuntui silti sillä hetkellä kuin mestaruuden ratkaisseelta
maalilta.
Kaikki hetket, mitä olen Jokereita vastaan kokenut, ovat
omanlaisensa upea tarina, mutta tämä on kiistatta yksi mieleenpainuvimmista.
6. Säälipudotuspelien TPS-sarjan toinen ottelu keväällä 2007
Se kausi, kun sieluni sanoi Pelicansin olevan ykkönen. Se
oli sitä aikaa, kun kaikki oli uutta ja untuvikkoa mulle.
Pelicans oli selviytynyt runkosarjassa kympin sakkiin, ja
säälipleijareissa vastaan asettui TPS. Pussinokat klaarasivat sarjan avausosan
Turussa Patrick Yetmanin johdolla. Sarja siis seuraavassa pelissä katkolla
Lahdessa.
Toisen pelin tapahtumia pohtiessani pelikello hyppää
välittömästi minuutille 59. Tilanne kotijoukkueen hyväksi 2-1, ja yleisö
pelonsekaisin tuntein odottamassa tulevia päätössekunteja. TPS:llä maalivahti
pois, ja kiekko Marko Jantuselle…
Seuraava havaintoni onkin rantapallot ja Gyllene Tiderin Sommartider.
Voitto turkulaisista oli kova sana. Sen verran ymmärsin
jääkiekosta jo silloin.
5. Runkosarjan ottelu Pelicans-Jokerit
17.9.2011
Harjoituskaudella 2011 – 2012 vain yksi tappio. Kaikki
näytti hyvältä. Tuli runkosarja ja sen ensimmäinen peli. Blues haki pisteet
Lahdesta.
Jokerit tuli vierailulle Lahteen Pelicansin runkosarjan
toiseen peliin. Tämä on pakko voittaa, ajattelin.
Noin 12 minuutin jälkeen vierasjoukkue 0-3-johdossa. Oli
tippaa vailla, etten sillä hetkellä lähtenyt hallilta kävellen kotiin. Päätin
jäädä ja katsoa, josko Kai Suikkanen olisi tehnyt toisella erätauolla taikojaan
pukusuojissa.
Noh, kuinka ollakaan, Pelicans tuli kahden maalin päähän
heti kolmannen erän kärkeen. Jokeri alkoi löysäillä ja varmistella voittoaan.
Pelicans otti tarjottimella olleen tarjouksen vastaan, ja tuli jo maalin päähän
nelisen minuuttia ennen täyttä aikaa.
Sitten tapahtui asia, jota en unohda koskaan: Kari Sihvonen
sai kiekon Jokereiden Eero Kilpeläisestä katsottuna vasemmalle laidalle. Hän
otti tyhjät pois, nousi maalille ja siirsi kiekon ohi hölmistyneen Kilpeläisen.
Hallista räjähti katto…
4. Puolivälieräsarjan Blues-Pelicans viides
ottelu Espoossa keväällä 2009
Elettiin todella mielenkiintoista sarjaa. Kaikki Pelicansin
ja Bluesin väliset neljä aiempaa kohtaamista olivat päättyneet
vierasvoittoihin. Tuli viides kohtaaminen, ja kannattajabussit starttasivat
kohti Barona Areenaa.
Ennen peliä oli tietenkin jännittynyt tunnelma. Voisiko
vierasvoittojen sarja jatkua? Ajattelin, että tuskinpa. Blues oli kotonaan jopa
jättisuosikki…
Varsinainen peliaika päättyi tasan ja mentiin jatkoille.
Aloitus Bluesin päässä. Arsi Piispanen vs. Joku. Piispanen
kaivaa aloituksen takana päivystäneelle Jan Latvalalle. Latvala ei mieti vaan
antaa piiskansa laulaa. Kiekko kassarin puikoista sisään. Se tunne…
Maali tuli kuin tyhjästä. Lahti pomppi Baronan katsomoissa
hullun lailla, ja luuli katkaisevansa sarjan seuraavassa pelissä Lahdessa.
No, niin ei käynyt vaan vierasvoitot jatkuivat edelleen, ja
Blues vei sitten kotonansa sarjan 7. pelissä nimiinsä.
Ennakkosuosikkia oli silti mukava horjuttaa.
3. Liigakarsintojen ensimmäinen peli Pelicans-Sport
keväällä 2011
Alla piinaava runkosarja. Oli puolikuntoisia miehiä. Oli
valmentajan vaihdosta. Oli muhkealla palkkapussilla surffailevia
vapaamatkustajia. Homma oli lopulta kuin kiveen kirjoitettu: liigakarsinnat
odottivat.
Vastaan asettui Sport ja sen huikea kannattajajoukkio Red
Army. Tunnelma ennen peliä oli kovaäänisin, mitä olen koskaan Isku Areenalla
kuullut. Suomen ehkä näyttävin ja varmasti äänekkäin Sportin fanilauma löi
löylyä ja me sitten yritimme pysyä meiningissä mukana.
Kentälläkin touhu vaikutti ensiminuuteilla huolestuttavalta.
Pirteä Sport loi heti kaksi unelmatonttia, mutta ei onnistunut saamaan laattaa
verkkoon. Pelicans sai viiden minuutin pelin jälkeen ensimmäisen
maalipaikkansa. Verkko heilahti heti.
Se oli niin tärkeä maali, ettei sitä voi kukaan käsittää.
Voitto ko. pelistä oli kenties Pelicansin historian tähän mennessä tärkein. Se
oli se vapauttava avausvoitto, jonka jälkeen tiesin, että rutinoitunut
liigajoukkue on pysäyttämätön.
Tulen muistamaan sen pelin aina. Ja se kannattajien välinen
laulukilpa. Aijai.
2. SM-hopea kaudella 2011 – 2012
Jatkoerä. Kiekko JYP-sentteri Eric Perrinin lavassa. Nopea
laukaus ja Janne Juvonen on yllätetty. Kanada-malja Jyväskylään.
Tuona hetkenä mestaruus tuntui hävityltä. Tai ei oikeastaan
silloinkaan. JYP oli jatkuvasti Pelicansia potkun edellä, eikä voittajasta
ollut epäselvyyttä. Ja sitä paitsi, historian ensimmäisen SM-mitalin saaminen
Lahteen oli käsittämätön asia.
Sitä vaan pelin jälkeen kotiin päästyä meni sängylle
makaamaan ja kertaamaan lahtelaisittain kaikkien aikojen kautta. Ja toistanut
samaisen hetken jälkeenpäin lukemattomia kertoja.
Se oli vain ja ainoastaan voitettu hopea.
Aleksi Salonen
Ili on paras! Ja meni kyllä kylmät väreet tosta videosta :D
VastaaPoistaTodellakin! Hieno mies.
VastaaPoista