Aikani ei riitä nyt laskemaan, kuinka monta pelaajahankintaa
Pelicans on kesken tämän kauden tehnyt. Sen tekin olette varmasti huomanneet,
että niitä on tehty todella monta. Linja pelaajavärväysten suhteen on ollut
tällä kaudella sangen outo. Jesse
Niinimäen hankinta oikeastaan vain kuvasti tämän kauden Pelicansia.
Täydellinen toivotaan toivotaan –hankinta, jolla on loukkaantumishistoriaa alla
ihan lähiajoilta.
Niinimäki on pelannut Pelicansissa nyt 14 peliä. Yritetään
luoda hieman positiivista henkeä, ja sanotaan kaikille SM-liigan ja etenkin
Pelicansin edesottamuksia seuraaville, että Niinimäen otteet eivät voi tästä
ainakaan heikommiksi mennä. Tehot 2+5 kertovat varmasti omaa kieltään, mutta
tulosten sisältä on nähtävissä karu totuus Niinimäen tämänhetkisestä
iskukyvystä.
Niinimäki saa omalta alueelta syötön vasemmalle kaistalle
hieman ennen punaista. Hän liukuu selkä suorana, eikä ota yhtään terävää
potkua, kunnes hyökkäys kuivuu kasaan. Hyökkäys kaatuu joko Niinimäen
kiekonmenetykseen tai löperöön syöttöön. Tämä kaava on nähty lukemattomia
kertoja. Niinimäki on antanut tällä kaudella ainoat vähäiset näyttönsä
ylivoimalla. Hän ei ole tuonut mitään, ei mitään, lisäarvoa Pelicansin peliin.
Päinvastoin.
Peli on halutonta ja flegmaattista, pelikuritonta, löysää ja
kaikkea muutakin siltä väliltä. Tämä oli kyllä täysin odotettua. Niinimäki kävi
viime kesänä leikkauksessa ja harjoittelukausi meni plörinäksi. Kauden
ensimmäinen puolisko Ilveksessä meni vähän ”loukkaantumisesta toipuessa” ja
sama velttoilu on jatkunut nyt Lahdessa. En kuitenkaan piiloutuisi hetkeksikään
tämän loukkaantumisen taakse.
Kiltti ja ujo. Nämä adjektiivit kuvaavat hyvin Niinimäkeä,
joka yrittää kulmissa kaivaa kiekkoa itselleen. On edes turha kuvitella, että
hän uskaltautuisi maalin eteen, mutta ei tarvitsekaan. Ura on syntynyt
tarkkasilmäisellä pelinrakentamisella, ja niin tulee olemaan jatkossakin.
Ainoa pelitilanne, missä hänellä on ollut käyttöä, on
ylivoima. Silloin, kun kentällä on tilaa ja aikaa tehdä ratkaisuja, on
Niinimäki omimmillaan. Kiekko löytää omien lavat vaikeissakin paikoissa. Jääkiekossa
kokonaisvaltainen pelaaminen nousee kuitenkin tärkeään kuvaan, ja sitä ei
Niinimäestä löydy.
Hänet on varattu NHL:ään kesällä 2002, ensimmäisellä
kierroksella numerolla 15. Maailman parhaassa liigassa pelejä ei ole kertynyt
vyölle kappalettakaan. AHL:ssäkin yhdellä kaudella vaivaiset 24 ottelua. Taidot
riittävät, mutta motivaatio jokapäiväistä tekemistä kohtaan ei. 29-vuotiaan
Niinimäen on enää täysin turha haaveilla taalaliigasta, se on päivänselvä asia.
On kuitenkin annettava Niinimäelle hieman armoa, eikä kasata
kaikkea lokaa hänen niskaansa. Outoa ja jopa käsittämätöntä sanoa näin, mutta päävalmentaja
Kai Suikkasella ei ollut osaa eikä
arpaa tässä värväyksessä. Niinimäki
onkin joutunut Suikkasen alaisuudessa pienoiseen koirankoppiin. Kuvaavaa on se,
että mies löysi itsensä viltistä Pelicansin kauden tärkeimmästä ottelusta.
Ei tarvitse olla ihmemies tajutakseen, että hankinta tehtiin
ensi kautta ajatellen, jolloin Niinimäki tulee olemaan tätä kautta suuremmassa
roolissa Hannu Aravirran
alaisuudessa. Niinimäki ei nimittäin todellakaan ole Suikkasen näköinen
värväys.
Kesällä pitää tapahtua ihmeitä, jotta hänestä ei tulisi
kannattajien ainaista sylkykuppia. En jaksa millään uskoa Niinimäen uuteen
tulemiseen ensi kaudella.
Koitetaan kestää.
Aleksi Salonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti