5. Tyler Redenbach
Laittoi epäilijöilleen jauhot suuhun. Oli jatkuvasti Pelicansin paras
kenttäpelaaja. Luistin kulki ja kiekko löysi omien lavat kovalla prosentilla.
Jaksoi myös puolustaa hyvällä asenteella, mikä ehdottomasti lisäsi miehen
arvoa. Johdatti lahtelaiset useaan voittoon, ja ilman häntä Pelicansin tulos
olisi jäänyt keväälläkin todella laihaksi.
4. Vili Sopanen
Uransa paras kausi. Jaksoi kuntouttaa itsensä fyysisesti elämänsä
kuntoon. Osasi nyt käyttää kokoaan oikealla tavalla hyödykseen. Maalimäärä (3)
jäi vähäiseksi, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Rakensi peliä hyvin ja
oli keväällä joukkueensa vaarallisimpia pelaajia. Tästä on hyvä jatkaa.
3. Janne Tavi
Surkean viime kauden jälkeen verkko alkoi pullistella varsin
mallikkaasti. 16 pönttöä on Tavin henkilökohtainen yhden kauden maaliennätys.
Sai valtavat määrät maalintekopaikkoja, mutta viimeistelytehokkuus oli kokonaisuudessaan
heikkoa. Elintärkeä pelaaja joukkueelleen työnteollaan ja monipuolisuudellaan.
Paikka löytyi kakkosesta. Voittavassa joukkueessa hän on kuitenkin ”vasta”
kolmannen ketjun mies.
2. Radek Smolenak
Oli ankean syksyn ainoita valopilkkuja. Laukoi joka paikasta ja heilutti
verkkoa 32 pelissä peräti 18 kertaa. Nousi jo vuosi sitten kannattajien
suursuosikiksi, mikä on ulkomaalaispelaajasta puhuttaessa harvinaista.
1. Pekka Jormakka
Ykköspaikan haltijasta ei ole epäselvyyttä. Oli lahtelaisten paras
pistemies, ja pisti samalla kaikki henkilökohtaiset tilastot uusiksi. Alati
vaarallinen, loi paikkoja itselleen loistavalla henkilökohtaisella taidollaan,
luisteli, pelasi mallikkaasti kulmissa. Olisi paremmalla laukauksella ja
osumatarkkuudella jo nyt EHT-kamaa.
Näin. Nyt on topit ja flopit saatu pulkkaan. Jatketaan
seuraavassakin tekstissä pelaaja-analyyseilla.
Aleksi Salonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti