Tommi Paakkolanvaara
jätti Kärpät taakseen kauden 2008 – 2009 päätteeksi. Hän ehti haalia Oulussa
tililleen kolme Suomen mestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Rooli
Kärpissä oli kuitenkin ollut aina kovin pieni (nelossentteri) ja hyvin peliä
tekevälle sentterille tarjottiin Lahdesta isoja saappaita. Mies tarttui täkyyn,
ja Paakkolanvaaran neljäs kausi Pelicansissa on tulossa juuri päätökseen.
Kaksi ensimmäistä kautta turkooseissa menivät enemmän tai
vähemmän reisille. Viime kausi oli loistava. Tällä sesongilla alkukausi oli
todella synkkä, mutta loppukaudesta otteet paranivat roolinvaihdoksen myötä. Lahtelaisten viisikkopeli oli syksyllä karseaa katsottavaa, jonka mukana yksilötkin kärsivät. Totuus Paakkolanvaaran kohdalla on kuitenkin toinen. Mitä me tästä opimme?
En viitsi tarttua kiinni Paakkolanvaaran aiempiin kausiin
Pelicansissa. Niin sanotusti opetus tulee tarpeeksi hyvin selville jo tämän
kauden käänteistä. Paakkolanvaara vietti melko pisterikkaan viime kauden
lahtelaisten nelosketjussa. Näin hänen harteillensa kasattiin isompi lasti
Pelicansin hyökkäyspelin onnistumisista. Rooli löytyi kakkosen keskeltä, kun
kakkossentteriksi värvätty Ryan O’Marra
osoittautui enemmän puolustusvoittoiseksi pelaajaksi.
Ilkka Kaarna, Kai Suikkanen ja kumppanit uskoivat
jälleen sokeasti Paakkolanvaaran onnistuvan hyökkäävässä roolissa. En voi
millään käsittää tätä. Olihan hän jo aiemmin osoittanut olevansa
mukavuusalueellaan vain ja ainoastaan puolustavassa roolissa. Miksi hän ei ole
onnistunut (eikä tule onnistumaan) kärkikentissä, vaikka vierellä on ollut
kovantason laitureita? Tästä on puhuttu todella vähän, mutta nyt on totuuden
aika.
Paakkolanvaaralla on hyvät ja taitavat kädet sekä jopa
poikkeuksellinen tapa lukea vastustajaa kulmapelissä. Hän ei ole todellakaan
mikään raamikas pelaaja, mutta kestävyys on korkealla tasolla. Mies pystyy
näppäryydellään ja jo mainitulla hyvällä pelinluvulla nousemaan kulmista
maalintekopaikoille. Hän ylittää
keskialueen mainiosti ja on koko ajan keskellä pelattavissa, mikä tekee taas
puolustajan elämästä rutkasti helpomman. Luistelu on myös sulavaa ja peliasento
on hyvä.
Siinä tuli lueteltua jo vino pino Paakkolanvaaran
vahvuuksia, jotka kaikki puoltaisivat ajatusta kärkiketjun peliä tekevästä
keskushyökkääjästä, joka kykenee pisteiden tekoon. Huomatkaa sana kykenee.
Kaikki ei ole aivan niin yksinkertaista.
Taidot riittäisivät pisteiden tekoon ylemmissä kentissä,
mutta henkinen kantti ei. Oli kyseessä kuka pelaaja tahansa, odotukset pisteiden
tekoon kasvavat pelillisen roolin ja vastuun noustessa. Paakkolanvaaran kädet
tärisevät aina tekopaikoissa, silloin, kun häneltä odotetaan niistä maaleja. Paikkoja
on kyllä ollut riittämiin, mutta joskus osuminen edes ladonoveen tuntuu
ylitsepääsemättömältä idealta. Hän ei ole kärkikentissä mukavuusalueellaan,
mikä on selkeästi aistittavissa kehonkielestä.
Tilastot kertovat myös mielenkiintoista kieltä asian
tiimoilta. Runkosarjan ensimmäisissä n.20 pelissä, Paakkolanvaara pelasi
kakkosketjussa tehoin 3+9=12. Lopuissa n.33 pelissä hän on pelannut
jarrukentässä tehoin 6+7=13. Vaikka pelejä on neloskentässä enemmän, kertovat
tilastotkin kaiken oleellisen Paakkolanvaarasta pelaajana.
Oman pään kautta lähtevässä pelissä, jarrukentässä, kukaan
ei odota sinulta ihmeitä. Silloin voit paineitta käydä heittämässä maalin jos
toisenkin, eikä kukaan tämänkään jälkeen lataa seuraavaan vaihtoosi mitään
odotuksia. Puolustavan kentän roolin Paakkolanvaara on hoitanut aina
moitteitta. Sillä tontilla hän on yksi SM-liigan parhaita.
Niin. Vahvat huhut kertovat Paakkolanvaaran jatkavan
Lahdessa ensi kaudella. Oletan, että Pelicans on ottanut tästä opikseen ja
Paakkolanvaara on tulevaisuudessa naulattu kiinni jarrukenttään. Korkeintaan
kolmoseen. Mikään muu ei voi olla mahdollista, jos tästä juonikkaasta
pelimannista halutaan saada kaikki irti.
Aleksi Salonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti