Sivut

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Pelicans-pakki ei ole vieläkään tehnyt lopullista läpimurtoaan – missä ammattimaisuus?

Pelicansin oma poika Juha-Pekka Pietilä, 21, on jakanut paljon mielipiteitä jo vuosien ajan. Pelejä liigassa on kertynyt kolmelta eri kaudelta, mutta jokin on jäänyt uupumaan. Hänen pahin vastustajansa, ja se ”jokin”, löytyy yllättävänkin läheltä.

Se tapahtui 18.1.2011. Nimittäin Juha-Pekka Pietilän liigadebyytti. Kyllä, tuo oli juuri se kausi, kun Pelicans taapersi suossa koko organisaation voimin. Yleisö ei ollut koskaan edes kuullutkaan J-P Pietilän nimeä. Tuossa pelissä (vastassa HIFK), heti ensimmäisillä hetkillä, ensimmäisellä kosketuksella kiekkoon, hän tuli lahtelaisyleisölle tutuksi. Se pelirohkeuden määrä, ne harhautukset, yhdistettynä kovalla laukauksella, osuivat välittömästi tavallisen tallaajankin silmiin.

Pietiä debytoi liigassa vasta 19-vuotiaana, vaikka hän omaa mittavasti potentiaalia. Tällä kaudella debytantteja on nähty kourittain, joista nuorimpana peruskoulua yhdeksännellä käyvä Lukon Aleksi Saarela (16v). Miksi Pietilä ei debytoinut aiemmin? Hän täyttää 30.huhtikuuta 22 vuotta, eikä hän ole vieläkään tehnyt todellista läpilyöntiä liigakentillä. Minäpä kerron miksi.

A) Asenne ja motivaatio. Hänen pahin vastustajansa on ollut Pietilä itse. Ammattimaisuudesta ei ole ollut tietoakaan. Mies on tunnettu koko lyhyen uransa ajan lepsuna harjoittelijana. JP tuli SM-liigaan puolivaloilla, helppo nakki minulle –asenteella. Hän teki kentällä yltiöpäisiä ratkaisuja ja hyvän ratkaisun jälkeen kusi nousi päähän välittömästi. Pietilää on useasti yritetty kelata taivaalta takaisin maan pinnalle, tuloksetta.

B) Fyysinen pelaaminen. Hän omaa puolustajaksi loistavat mitat (191cm, 90kg). Tähän, kun lisätään hyvä pelirohkeus sekä monipuoliset hyökkäysavut, olisi Pietilälle helppo povata uraa jopa Pohjois-Amerikassa. Mies pelaa nyt kolmatta kauttaan liigassa. Hän ei ole vieläkään oppinut käyttämään kokoaan hyväkseen, mikä on rajoittanut menoa todella paljon. JP oli vielä viime kaudella polvillaan jokaisen kaksinkamppailun jälkeen. Hän ei edelleenkään osaa käyttää isoa ruhoaan edukseen, vaikka tästä on nähty parempia viitteitä tällä kaudella. Olette varmasti huomanneet, että Pietilä ei ole enää niin usein katollaan jäänpinnassa.  Taklaukset vielä kunnolla loppuun asti, niin paketti alkaa olla valmis.

C) Valmennuksen luotto. Puhuin jo hänen harjoittelumotivaatiostaan. Valmennus ei ole katsonut tätä hyvällä. Ei missään nimessä kuulukaan, mutta Pietilän näyttömahdollisuudet ovat kiistatta jääneet melko vähiin. Syksyllä vierähti muutama peli Mestiksessä, kahden eri joukkueen riveissä. Peliitat(kaan) eivät ilmeisesti olleet tyytyväisiä Pietilän toimintaan ja hän pelasi muutaman pelin vuokralla KooKoossa, kunnes palasi takaisin liigarinkiin.

Hannu Aravirta ottaa Pelicansissa ohjat ensi kaudella, ja uskon Pietilän saavan silloin isomman tontin. (Hänellä ei ole vielä jatkosopimusta, ainakaan siitä ei ole tiedotettu, mutta hän todennäköisesti jatkaa Lahdessa.)

Harjoituksissa hän on sangen lupsakan tuntuinen veijari. Hymy korvissa ja pilke silmäkulmassa. Se negatiivinen puoli tulee kuitenkin harjoituksissakin esille harmittavan usein. Kiukuttelu. Mikäli syöttö ei napsahda Pietilän lapaan kovaa ja oikealla ajoituksella, tulee sieltä heti kiukuttelumaisia kommentteja.

Pietilä omaa hyvän laukauksen, mutta hän on tuskaillut maalinteon kanssa, mikä on silminnähden vaikuttanut hänen peliinsä. JP on mielialapelaaja, joten onnistumisia maalien muodossa olisi tultava tasaisen tappavaan tahtiin. Ja niin kuin huomasimme, äskettäin (23.2.) syntynyt uran avausmaali SM-liigassa toi heti lisää vapautuneisuutta miehen peliin. Hetkittäin kadoksissa ollut pelirohkeus on jälleen palannut.

Olen varma, että teitäkin ajoittain pelottaa, kun Pietilä on kiekon kanssa alimpana miehenä. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, mutta ei ole ollut kaukana ettei vastustaja ole päässyt väliin JP:n rohkeisiin poikittaissyöttöihin. Mutta sellainen hän on. Mies elää näiden uhkarohkeiden tekojensa onnistumisista.

Pietilä muuten voitti viime kesänä Pelicansin juoksutestin. Moni odotteli Pietilän lyövän läpi tällä kaudella – turhaan. Ilmoilla on silti positiivia merkkejä Pietilän tulevaisuudesta. Tässä ukossa on niin mittavasti mahdollisuuksia, että en halua Pietilän heittävän niitä romukoppaan.

Olet nyt ammattilainen ja sinun tulee toimia sen mukaisesti.  Lusikka kouraan ja töihin.

Aleksi Salonen
                                             

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti