33-vuotias konkari vaihtoi syksyllä seuraa kuin mustalainen
hevosta. Sesonki alkoi toista kautta peräkkäin Tapparassa, mutta Tampereella oli
tunkua hyökkääjistä ja Männikkö joutui vaihtamaan seuraa. Tie vei ensin Ruotsin
Elitserieniin, Växjö Lakersin joukkueeseen. Näytöt siellä jäivät vähiin ja
lopulta hän löysi itsensä Mestiksestä, LeKin riveistä. Mestis-kiekko sekä
ainainen kiertely sai Männikölle riittää ja hän tuli Lahteen jäädäkseen.
Kannattajilta pyyhkeitä toimiston suuntaan
Kaikki odottivat Pelicansin hankkivan Gorenin korvaajaksi
jonkun todella maineikkaan nimen. Mutta ei. Toimisto reagoi Gorenin lähtöön
hankkimalla ”vain” Miikka Männikön. Tämäkös sai kannattajien veren kiehumaan.
Pelicansin johdon toiminta haukuttiin monen tahon osalta
suohon ja olin itsekin Männikön hankinnasta hieman näreissäni. Kiekkokansa
tiesi, että Männiköstä ei ole johtamaan Pelicansia voittoihin, saati
pudotuspeleihin. Männiköltä mitään pois ottamatta, tämä oli Pelicans-johdolta
melko outo ratkaisu, mutta sen mukaan oli elettävä.
Hän on tunnettu vuosien varrelta nopeana luistelijana ja
vahvana pisteiden tekijänä, mutta 33-vuotias Männikkö on parhaat vuotensa
SM-liigassa jo nähnyt. Miehen paras kausi pisteiden valossa oli kausi 2008-2009
Tampereen Ilveksen paidassa, jossa syntyi pisteet 16+30=46. Viime kausina
pistemäärät ovat jääneet alle kolmenkymmenen.
Nyt hänellä tarjottiin tilaisuutta. Loppukausi määrittelisi
vahvasti miehen loppu-uran suunnan. Lähtötilanne ei ollut kuitenkaan Männikölle
missään nimessä helppo. Pelicans rämpi tuolloin pelillisesti todella syvällä
suossa. Harjoituksissa mailat hakattiin päreiksi ja koko joukkuehenki rakoili.
Loistava sauma
Männikön ura Tapparassa lähti viimeistään menneellä
harjoituskaudella laskusuuntaan. Peliaika jäi alle kymmenen minuutin eikä
siihen voi kukaan kiekkoilija olla tyytyväinen. Nyt hän pääsi Lahteen suuriin
saappaisiin. Uransa ehtoopuolella olevan Männikön tuli nyt näyttää, että hän on
vielä kelpo pelaaja liigaan.
Vili Sopasen poissaolo avasi 170-senttiselle Männikölle
tontin Jarkko Immosen ja Janne Tavin viereltä. Hän tulikin hyvin sisään
pussinokkiin ja toi lahtelaisten peliin lisää energiaa ja vauhtia. Terrierimäinen
laituri pyöri vahvasti kulmissa ja voitti joukkueelleen irtokiekkoja.
Mutta. Se tärkein kuitenkin jäi puuttumaan. Se, mitä
Pelicans Männiköltä odotti. Maalit. (Ihmettelen suuresti, mikäli Pelicans
odotti Männiköltä kovia maalimääriä.)
Mies ei ole pystynyt auttamaan Pelicansia maalien muodossa,
mutta syöttöpisteitä on kertynyt kohtalainen määrä. Tehopisteet 22 pelissä
4+10=14. Hän on pelannut viime pelit Pekka Saarenheimon ja Jesse Niinimäen
vierellä. Saarenheimon loukkaannuttua hänen tilallaan viime pelissä pelasi
Jari Kauppila.
Vastustajan verkko on heilunut Männikön toimesta neljästi.
© Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/
Pakko olla tyytyväinen
Oli sitten kannattajilla minkälaiset odotukset tahansa
Männikköä kohtaan, on todettava yksi asia: hän on täyttänyt tonttinsa. Mitä
kolmoskentän roolipelaajalta voi odottaa? Isoja pistemääriä pelistä toiseen?
Ei.
Männikkö on nykypäivänä omimmillaan kolmoskentässä,
monipuolisen työjuhdan roolissa. Hän ei ole enää ykkösketjun sateentekijä.
Hän on ainakin meikäläisen papereissa ensi kauden Pelicansia
mietittäessä. Tosin, miehen rooli pitää katsastaa silloin uudestaan.
Valmentajan on varmasti vaikea kieltäytyä kolmoskentän monipuolisesta
laiturista, joka pystyy myös heiluttamaan verkkoa.
Miikka Männikkö on hoitanut tehtävänsä sillä tavalla, mitä
odotinkin. Asenteesta homma ei ole ainakaan jäänyt kiinni. Eikä jääkään.
Aleksi Salonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti