Pelicans-hyökkääjät syyskaudella osa 4

Kahdeksan hyökkääjää on vielä käymättä läpi. Seuraavaksi pohdinnassa Marko Pöyhösen, jo poistuneen Ryan O’Marran, Ilkka Pikkarainen, Antti Iivarin ja Pekka Saarenheimon otteet alkukaudella. Eikö nämä epäonnistuneet hankinnat alkaisi jo riittää tälle kaudelle. Niitä on nimittäin hankittu jo ensi kaudenkin edestä.

Pekka Saarenheimo on ollut positiivinen yllätys.

© Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/

Suluissa ottelut, maalit, syötöt, pisteet, plus-miinuspisteet, rangaistusminuutit sekä peliaika.

39 Marko Pöyhönen
(32, 1+4=5, -3, 14, 13.12)

Totutun vahvaa alivoimapuurtamista illasta ja pelistä toiseen. Pöyhönen ollut jo vuosia Pelicansin nelosenkentän luottomies eikä tämä vuosi ole tuonut siihen muutosta. Väsymättömillä jaloilla paineleva Pöyhönen on tappanut ties kuinka monta 5vs3 alivoimaa melkein yksinään. Maalintekijää Pöyhösestä ei saa tekemälläkään, mutta miksi tarvitsisikaan? Eihän kaikki pelaajat jääkiekossa voi olla maalintekijöitä ja hyökkäys orientoituneita. On oltava niitä puolustaviakin hyökkääjiä, joiden peli lähtee oman pään kautta liikkeelle. 

Siinä roolissa Marko Pöyhönen on hyvää SM-liigatasoa.

42 Ryan O’Marra

(8, 0+1=1, +1, 8, 16.53)

Oletan, että olette jo piirtäneet jälleen yhden ruksin seinään epäonnistuneen hankinnan merkiksi. Mikäli ette ole, tehkää se nyt. O’Marra saapui Lahteen huonokuntoisena, eikä löytänyt missään vaiheessa oikeita pelikavereita vierelleen. Se täytyy tässä todeta, että valmennus ei antanut O’Marralle täysin mahdollisuutta näyttää kykyjään ykköskentän keskellä. Tokiossa syntynyt pelaaja oli kelpo kaveri alivoimalla, mutta toisessa päässä aikaansaannokset jäivät vähiin. Miehen luisteluvauhti oli olematon eikä hän päässyt laitureidensa vauhtiin, jolloin on todella vaikea saada minkäänlaista tulosta aikaan.
Ryan O’Marran sopimus purettiin yhteisymmärryksessä, mikä oli tässä kohtaa ainoa oikea vaihtoehto.

51 Ilkka Pikkarainen
(29, 4+7=11, -8, 78, 12.33)

Koko SM-liigan jäähytilaston kakkossijalla majaileva Pikkarainen on pettänyt pahasti kiekkokansan ja valmennuksen odotuksiin nähden. ”Piku” siirtyi Pelicansiin viime keväänä ja pelasi silloin loistavan runkosarjan loppupuoliskon. Kevään pudotuspeleissä tahti hyytyi ja nyt hän on jatkanut siitä mihin keväällä jäi. Pikkarainen on nyt keskittynyt enemmän pelaamiseen kuin suunsoittoon, mutta onhan tuo jäähymäärä silti valtava. Luisteluvauhti on pudonnut pykälän verran viime kaudesta ja tekemisestä on selkeästi puuttunut voittamisen palo. Valmennus ei ole antanut enää viime aikoina Pikkaraiselle mahdollisuutta ylemmissä kentissä ja peliaika on jäänyt pieneksi. ”Piku” paukutti viime keväänä maaleja ylivoimalla solkenaan viivamiehen paikalta. Tätä variaatiota ei ole kokeiltu kuluvalla kaudella kertaakaan. Mielestäni syytä olisi, sillä Pikkaraisen rannelaukaus on edelleen tuhoisa. Toinen Pikkaraisen iso vahvuus on kova taklauspeli. Vai pitäisikö sanoa heikkous, kun SM-liigassa tuomarit antavat heti kakkua pienemmästäkin töötistä. Viime peleissä "Piku” on herätellyt joukkuetta ja ottanut vastustajalta pelihaluja pois painavilla ja puhtailla taklauksilla. Samanlaista peräänantamatonta duunia odotan mieheltä myös kevään koitoksissa.
Ilkka Pikkarainen on ajautunut Pelicansissa hieman sivuraiteelle ja jatko Lahdessa ensi kaudella näyttää epätodennäköiseltä.

53 Antti Iivari
(1, 0+0=0, 0, 2, 11.00)

RoKi-kasvattilla on vain yksi peli vyöllään SM-liigassa. Hän on viettänyt kautensa Peliitoissa ja myös Pelicansin A-jonioreissa on kertynyt pelejä. Vastuuta edustuksessa ei ole tulossa loppukaudestakaan, ja tästä koko junnu-asiasta käy keskustelu todella kuumana kannattajien kesken. Antti Iivari ei kuitenkaan näihin kovimpiin huippulupauksiin kuulu eikä sitä noin vain liigamiehistöönkään voi nousta.
Palataan myöhemmin tarkemmin tähän junnujen tilanteeseen ja heidän peluutukseensa.

57 Pekka Saarenheimo
(29, 4+11=15, -3, 20, 15.54)

Viime kaudella Kärppien nelosessa tahkonnut sentteri pelaa nyt pussinokkien ykkösen keskellä. Melkoinen muutos viime kauteen nähden, ja varmasti mieluisa sellainen. Saarenheimo on yllättänyt allekirjoittaneen täysin varsin kypsällä pelillään ykköskentällisessä. Saarenheimon ja Smolenakin yhteispeli toimi pääsääntöisesti hyvin ja olenkin todella tyytyväinen Pekan pisteisiin. Odotukseni Saarenheimo kohtaan eivät olleet kummoiset, kun tiesin että lopulta mies päätyy vähintään kakkosen keskelle. Hän kun on omiaan juuri puolustavassa kentässä rikkovassa roolissa. Viime kaudella 11 tehopistettä iskeneen Saarenheimon vahvuudet ovat edelleen alivoima –ja puolustuspelaamisessa, mutta mies ollut monipuolisuudellaan tärkeä lenkki tämän kauden Pelicansia. Tämä on silti sanottava: joukkueessa, jonka tavoitteet ovat kuuden joukossa, tai rajataanpa vielä, kymmenen joukossa, Pekka Saarenheimon tasoinen pelaaja ei voi olla ykkössentteri. Saarenheimon hitaus tulee valitettavan usein esille ja muutenkin miehen luistelutyyli on todella kulmikas. Pelinopeuskaan ei ole enää Lukossa vietettyjen huippuvuosien tasolla.
Pekka Saarenheimo on kuitenkin pelannut tasaisen hyvin ja pisteitä tulee syntymään keväälläkin kohtuulliseen tahtiin. 

Aleksi Salonen