Budjetti käytetty
Kiekkokansa odotti vesi kielellä, tuleeko Smolenakin
paikkaajaksi lockout-apu vai kiinnitetäänkö joku koko loppukaudeksi.
Takaraivossa pyöri koko ajan Pelicansin kesän ja alkukauden mokailut
pelaajarintamalla. ”Ei sieltä kuitenkaan ketään ole tulossa”. Ei tullutkaan.
Pelicansin pelaajabudjetti kauteen lähdettäessä oli
SM-liigan seitsemänneksi suurin, noin 2,3 miljoonaa euroa. Budjetti on pyritty ja pyritään pitämään tasaisena
koko kauden ilman mitään suuria heilahduksia. Pelicansin toimisto teki kesällä
isoja, rahakkaita hankintoja, jotka osoittautuivat valtaviksi pettymyksiksi.
Lee Gorenin sopimus saatiin Pelicansin onneksi irtisanottua, sama juttu Ryan
O’Marralla. Kesken kauden Pelicans on hankkinut Junas Junlandin, Pekka
Saarenheimon, Miikka Männikön, työsulkupelaaja Jamie McBainin, sekä maalilla on
käynyt NHL:n lockout-pelaajat Antti Niemi ja Ondrej Pavelec. Työsulkupelaajat
ovat jo poistuneet, mutta heihin meni vuorenvarmasti joku roponen nappulaa. Junland on varmasti melko kallis mies. Saarenheimo ja Männikkö eivät isoa siivua budjetista vie, mutta jotain
tietenkin. Pelaajabudjetti alkaa olla pikkuhiljaa käytetty eikä uusiin
sateentekijöihin ole varaa.
Liigavalmentajat ja muutkin puhuvat, että pelaajamarkkinoilla ei ole kovaa tungosta tällä hetkellä. NHL:ssä päästiin sopuun, joten lockout-pelaajiakaan ei ole enää mahdollista haalia. Markkinat yleensäkin tähän aikaan kaudesta ovat pienehköt, joten vaikka joukkueella olisi varaa hankintoihin, ei niitä pelaajia niin vain putkahda nenän eteen.
Liigavalmentajat ja muutkin puhuvat, että pelaajamarkkinoilla ei ole kovaa tungosta tällä hetkellä. NHL:ssä päästiin sopuun, joten lockout-pelaajiakaan ei ole enää mahdollista haalia. Markkinat yleensäkin tähän aikaan kaudesta ovat pienehköt, joten vaikka joukkueella olisi varaa hankintoihin, ei niitä pelaajia niin vain putkahda nenän eteen.
Pelicansin pelaajabudjetti on finaalissa ja sen mukaan on
elettävä.
Kultakypärä on nykyään Tommi Paakkolanvaaran päässä.
© Anna Ahola - anna.ahola@jatkoaika.com
Uusia ratkaisijoita
Aloitetaan pienellä tilastokatsauksella. Seuraavassa
statistiikkaa Pelicansin peleistä Smolenakin lähdön jälkeen. Kuusi peliä, neljä
voittoa ja kaksi tappiota, 13 tehtyä maalia ja 13 päästetty maalia.
Vaikka se hullulta kuulostaakin, Radek Smolenakin lähtö on
ollut pelillisesti Pelicansille positiivinen asia. Tilastot eivät tässä
tapauksessa valahtele hetkeäkään. Toimivuus pitkässä juoksussa on vielä
pienoinen kysymysmerkki, mutta en jaksa uskoa, että pussinokkien pelillinen
kurssi tästä heilahtelisi.
Smolenak jätti lähdöllään Pelicansiin ison aukon
maalintekopuolelle. Valtavat saappaat on ollut täytettävänä, mutta nyt
Suikkasen joukoista on noussut viimein esiin uusia ratkaisijoita.
Miksi he eivät sitten onnistuneet Smolenakin aikana? Ennen lähtöään, Smolenak teki alkukaudella n.21% Pelicansin kaikista maaleista. Kaikki hakivat aina maalinsylkijä Smolenakin lapaa, oli pelitilanne
sitten mikä tahansa. Kaikki muut pelaajat ehkä katsoivat hieman
tshekki-laituria ylöspäin, ja menettivät välittömästi itseluottamuksensa
epäonnistuttuaan yhdessäkin paikassa. Sitä ei voi kiistää, ettei Radek Smolenak
olisi joukkuepelaaja, ainakaan Pelicansin leirissä. Totuus on se, että nyt
Pelicansissa ei ole ensimmäistäkään tähtistatuksen pelaajaa vaan nyt tämä on
joukkue isolla J:llä.
Alkukauden harmaasta sakasta on putkahtanut esiin uusia
ratkaisijoita, ja ennen kaikkea melkoisen laajalla rintamalla. Nimistä
puhuttaessa, hyökkäyspäästä on pakko nostaa esiin nimet Immonen, Tavi, Sopanen,
sekä pienellä varauksella Pärssinen, Saarenheimo ja Männikkö. Niin kuin
huomaatte, mainitsin äsken kaikki ykkös –ja kakkoskentän hyökkääjät. Kaikki
heistä, poisluettuna Saarenheimo, alisuorittivat vielä kuukausi sitten todella
pahasti. Nyt jokainen heistä on nostanut tasoaan viimeisellä mahdollisella
hetkellä ja ovat tehneet tärkeitä voittomaaleja Pelicansille viime aikoina.
Etenkin Immosen vitja on pelannut mainiosti. Ns. ykköskentältä Saarenheimon
johdolla valmennus varmasti odottaa hiukan suurempaa panosta. Puolustuksesta Richmond,
Seikola ja Korpikari ovat parantaneet peliään aimo harppauksen verran ja
alkavat jo kohta näyttää vahvistuksilta.
Viime aikoina on ollut aihetta iloon.
© Anna Ahola - anna.ahola@jatkoaika.com
Ei enää mikään heittopussi
Alkukaudesta Pelicansia viskottiin kaukalon päästä toiseen
kuin märkää rukkasta. Nyt peliin on pyritty tuomaan uusia vivahteita pienien
muutosten avulla. Pelicansin oman alueen puolustuspelaaminen on kuin täysin
uudelleen syntynyt. Tekemisestä huomaa, että joukkue paiskii hommia ryhmänä,
eikä kellään ole mitään erivapauksia. Etäisyydet pysyvät omissakin tiiviinä ja
jokainen pelaaja auttaa vierustoveriaan. Maalivahdin ja puolustajien välille on
viimein syntynyt luottamusta, mikä on kantanut Pelicansin erääseenkin voittoon.
Maalissa Myllyniemi on päässyt hyvään rytmiin, eikä joukkueen pelaavasta
maalivahdista ole nyt minkäänlaista epäselvyyttä.
Ehjä koko 60 minuutin kestävä esitys on ollut jo pariin
otteeseen lähellä. Ensi viikolla vuorossa on jälleen kolme peliä ja
säälipleijareihin mielivän Pelicansin olisi raavittava näistä vähintään kuusi
pistettä. Hyvien pelillisten esityksien kautta niitä tuloksiakin tulee.
Pelicans on tällä hetkellä erittäin varteenotettava vastus kelle tahansa,
jota ei enää ihan niin vain voitetakaan.
Aleksi Salonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti