Lahden tiistai-ilta ei pelillisiä hienouksia tarjonnut. HIFK
oli lopulta kahdesta heikosti pelanneesta joukkueesta parempi ja haki Lahdesta
vierasvoiton luvuin 3-2. Kaikki ketkä olivat paikalla seuraamassa ottelua tai
katsoivat sitä kotisohvalta, tietävät mitä minun tekisi nyt mieli sanoa illan
tuomaritoiminnasta. Tekisi mieli sanoa tässä kaikenlaista, mutta pysytään
kuitenkin asialinjalla ja lähdetään pidemmittä puheitta perkaamaan peliä.
Pelikaanit kuskin paikalla avauserässä
Pelicans tuli totuttuun tapaan ensimmäiseen erään todella
hyvin. Kotijoukkue riisui vieraat aseista varsin kovalla luistelulla ja
loistavalla suunnanmuutospelillä. Jormakka tuli hienosti sisään pelaavaan
kokoonpanoon ja pörräsi hyvin läpi ottelun. Pelicansin peli oli avauserässä
todella työteliästä eikä vierailla ollut sen kummempia paikkoja. Hyvin
kuvastavaa avauserässä oli se, että HIFK pääsi organisoidusti keskialueen yli
vasta reilun kymmenen minuutin pelin jälkeen. Pelicans-puolustajien kiekollinen
rohkeus pisti silmään. Pientä lisärohkeutta kiekolliseen peliin onkin kaivattu
ja nyt pakit toteuttivat sitä mainiosti. Pelicans pääsi myös kokeilemaan
ylivoimalla. Vetoja tuli kohtalaisen hyvin, mutta viimeiset ratkaisut jäivät
uupumaan. Lopulta Immonen iski kotijoukkueen johtoon pienen hässäkän jälkeen.
Kiekko kimpoili maalilta suoraan Immoselle, joka lakaisi kiekon ohi
hölmistyneen Norjan. Ensimmäisen erän jälkeen kaikki näytti valoisalta ja
kaikki avaimet olivat kotijoukkueen hallussa.
Totaalinen romahtaminen kolmannessa
Toisessa erässä Pelicans oli jättänyt pukusuojiin kaiken
itsestään eikä pelistä tullut mitään. Pussinokat saivat erän alkuun herkullisen
mahdollisuuden ylivoimalla lyödä peli jo 2-0:aan. Ylivoima oli kuitenkin niin
aneemista kuin voi vain olla. Toki, oli siinä HIFK:n hyvyyttäkin. Vieraat
paineistivat aggressiivisesti Pelicansin ylivoimaviisikkoa ja olivat koko ajan
tilanteen herroja. Vahva ja aggressiivinen alivoimapainekin on purettavissa,
mutta Pelicansilla ei ole tarpeeksi käsiä syötellä vastustajan neliötä hajalle.
Pelicansin ylivoima oli koko loppupelin ajan kauttaaltaan saamatonta ja
koomisen huonoa. Liike hieman loppui kotijoukkueelta ja vieraat päästettiin
paremmin peliin mukaan. Vierasjoukkue tulikin tasoihin Kuhdan kauden
ensimmäisellä kihauksella. Pelicans pelasi maalinedustan todella huonosti.
Seikola ei ottanut tilanteessa miestään kiinni ja näin Kuhta pääsi lyömään
reboundin sisään. Erän loppusekunneilla Pärssinen vei pelikaanit johtoon.
Jormakka riisti loistavasti kiekon omalla sinisellä, polki kaverin päähän,
jonka jälkeen syöttöyritys päätyi lopulta Pärssiselle, jolla oli tyhjä rysä
edessään.
Kolmannessa erässä Pelicansin peli oli huolestuttavan
huonoa. Vauhti loppui kokonaan ja vieraille suorastaan tarjoiltiin voittoa. Melart
laukoi siniviivalta HIFK:n tasoituksen kolmannessa erässä ja HIFK:n voittomaali
oli vain ajan kysymys. Lopulta maalineduspelaaminen nousi ratkaisevaan rooliin.
Kuhta latoi vieraat johtoon illan toisella maalillaan ja voitto heikkotasoisesta
pelistä näytti menevän ilman muuta helsinkiläisille. Pelicans väsähti pelin
edetessä, mitä pidän todella yllättävänä. Edellisestä pelistä on kuitenkin
muutama päivä aikaa, eikä joukkue avauserässä niin kovaa päälle tullut, että
vauhdin hiipuminen olisi siitä johtunut. Suikkasen suojateille iski luultavasti
pelin edetessä pieni hyvänolon tunne puseroon, minkä vuoksi ajatus harhaili ja
pelinopeus putosi olemattomiin. Isoin ero joukkueiden pelissä nähtiin tänään
sota-alueella, maalineduspelaamisessa. HIFK vei tämän heittämällä nimiinsä eikä
Pelicans-hyökkääjillä ollut juurikaan asiaa kovaluisen vieraiden puolustuksen
keskelle. HIFK iski maaleistaan kaksi maalin edestä, ja tässä riittääkin
jälleen pohdittavaa Pelicansin valmennuksella.
”Kas näin heiluu linja…”
Tuomarit. Tuomarit. Vielä kerran tuomarit. On se nyt kumma,
kun joka ainoan illan jälkeen syyttävä sormi osoittaa pillipiipareita kohden.
Eikö tähän osastoon saada millään edes jonkinlaista ryhtiä? Illan ottelu alkoi
kunnolla vasta pelin päätösminuutilla. Pelicans pelaa ilman maalivahtia. Jäällä
on Immosen vitja, höystettynä pelissä maalin tehneellä Pärssisellä. Viivasta
tulee laukaus, jonka Norja ensin torjuu. Norja kuitenkin sylkee kiekon ja
Pärssinen lyö karat sisään, ja juhlat tasoituksen merkiksi ovat valmiit
alkamaan. Pärssinen nostellessa käsiään kattoon, levittää päätuomari kätensä.
”Maalia ei hyväksytty, peli oli jo vihelletty poikki”, kuului kuulutus
toimitsija-aitiosta. Aivan käsittämättömän katastrofaalinen ratkaisu illan
tuomareilta. Kyseisessä tilanteessa tuomari vihelsi pelin poikki, juuri, kun
Norja oli torjunut kiekon eteensä. Tilanteen jälkeen Immonen otti vielä
käytöskympin taottuaan mailaansa Isku Areenan kaukalon laitaan. Eikö täällä hyväksytä enää edes normaaleja
riparimaaleja? En tiedä, mutta jotain näiden tuomareiden kanssa on tehtävä.
Tämä peli oli tässä eikä siitä sen enempää.
Pelit jatkuvat huomenna torstaina kotipelillä Tapparaa
vastaan. Nyt olisi todellisen kasvojen pesun paikka, lässähtäneen esityksen
jälkeen. Otteluennakko Tappara-pelistä on tulossa myöhemmin iltapäivällä.
Aleksi Salonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti