Vieraita Espoosta

Pelicansin raskas ja tiivis vuoden ensimmäinen viikko jatkuu huomenna perjantaina kotiottelulla Bluesia vastaan. Peli on joukkueiden kolmas kohtaaminen tällä kaudella. Kauden ensimmäisessä pelissä Pelicans voitti Bluesin hurlumhei-pelissä voittolaukauksien jälkeen 6-5. Marraskuun lopussa Blues voitti lahtelaiset kotonaan 3-1, joten puntit ovat tasan. Pelicansin ja Bluesin väliset pelit ovat aina olleet todella tiukkoja ja Bluesista on tullutkin tässä vuosien mittaan pelikaaneille rakas paikallisvastustaja.

Vili Sopanen viimeisteli Pelicansin ainokaisen tappiollisessa Ilves-pelissä.

© Jarno Hietanen

Joukkueilla päinvastaiset lähtökodat

SM-liigassa pelattiin keskiviikkona täysi kierros. Pelicansin viiden ottelun voittoputki katkesi Tampereella Ilveksen vieraana. Blues taas otti alavireisestä HIFK:sta selvän 5-2-kotivoiton, joten lähtökohdat perjantai-illan kamppailuun ovat kutkuttavat. Pelicans pelasi heikon ottelun pitkään aikaan ja jätti itsestään Tampereella, voisiko sanoa, totutun valjun kuvan. Suikkanen sätti pelin jälkeen omiaan kovalla kädellä ja voitte olla varmoja, että perjantaina Isku Areenassa nähdään täysin erilainen Pelikaaniparvi. Kotijoukkue syttyy varmasti pelaamaan arkivihollista vastaan ja haluavat näyttää yleisölle Ilves-pelin olleen vain pieni likainen tahra hyvin sujuneiden pelien keskellä.

Bluesin paidassa nähdään myös ex-pelikaaneja. Teemu Rinkinen aloitti kautensa sensaatiomaisen hyvin, mutta tahti on sen jälkeen hyytynyt tyystin, eikä Rinkinen ole viime aikoina mahtunut edes pelaavaan kokoonpanoon. Myös Joonas Jalvanti siirtyi viime kauden jälkeen Blues-puolustukseen. ”Jalu” on saanut kaivattua fyysisyyttä lisää ja hän pelaa ainakin tehojen puolesta parasta kauttaan urallaan. Vanha tuttu Henri Laurila siivoilee espoolaisten maalinedustaa ja heiluttaa verkkoa silloin tällöin ruudin kovalla laukauksellaan.

Puolustuksen kautta

Perjantaina Isku Areenassa nähdään kaksi taistelevaa, puolustuspelin kautta liikkeelle lähtevää joukkuetta. Blues on tunnettu aina pirullisena vastustajana. Joukkue on todella hyvin roolitettu, joka taistelee, repii ja raastaa illasta toiseen, kokematta suurempia notkahduksia. Niin kuin sanottua, Pelicans on rukannut pelisysteemiään puolustavampaan suuntaan, mikä on tuottanut hedelmää. Tästä on pakko antaa krediittiä Suikkaselle ja muulle valmennusjohdolle.

Mielenkiintoista nähdä, millä karvaustaktiikalla Pelicans lähtee huomenna espoolaisten kaatoon. Intensiivistä karvausta syvällä vastustajan alueella vai tiukkaa keskialueen trappia? Veikkaan jälkimmäistä. Pelicansin karvauspelaaminen on ollut todella passiivista. Joukkue ryhmittyy nopeasti keskialueelle eikä yksikään pelaaja mene hyökkäyssinisen yli. Tämä on toiminut melko hyvin, mutta toivoisin, että Pelicans muuttaisi karvaustaan enemmän kaksivaiheiseksi. Pelikaanit arkailevat usein liikaa, kun pitäisi lähteä jopa kahdella miehellä paineistamaan vastustajan pakkeja. Hyvän flown vallitessa, ei ole mitään järkeä tappaa vallitsevaa hyvää tunnetta keskialueen trapilla. Keskialueen sumputtamisessa on hyvätkin puolensa, mutta juuri esimerkiksi Bluesia vastaan lähtisin karvaamaan syvemmältä. Pelicans on ollut vuosikaudet vaikeuksissa Bluesin aktiivisen karvauksen kanssa. Tämä on todella kuluttava tapa karvata, mutta vastustajan vahvuuksiin on vastattava samalla mitalla.

Kokoonpanoon ei liene tulossa sen suurempia muutoksia. Puolustaja Danny Richmond oli jo joukkueen mukana Tampereella, mutta mies ei vielä silloin pukenut. Pelaaminen huomenna on hyvinkin mahdollista. Pureudun huomenna perjantaina tarkemmin Pelicansin kenttäkoostumuksiin ja analysoin viisikot kenttä kentältä.

Odotan huomiselta erittäin aktiivista kiekkoiltaa, jossa ei peruutella eikä kainostella. Parempi voittakoon.

Pelicans – Blues 4.1. klo 18.30.

Aleksi Salonen