Miestä ovat vaivanneet viime vuosina pahat selkävaivat,
mitkä jarruttivat pahasti pelejä Ruotsin maalla. Viime kausi oli ehjä, mutta
pelillisesti heikohko Pärssisen näkökulmasta. Pärssisen loukkaantumishistoria
pelotti ja ilmoilla leijaili kauden alla isoja kysymysmerkkejä ”Pärän”
nykyisestä iskukyvystä.
Negatiivinen vastaanotto
Timo Pärssisellä oli Lahteen tullessaan kovat paineet
hartioillaan. Hänet oli hankittu hyökkäyspään ratkaisijan roolin, silmällä
pitäen myös ylivoimapeliä. Lahtelaiset kiekkojännärit olivat pääsääntöisesti
pettyneitä vanhan sotaratsun värväämiseen. ”Taas puolikuntoinen mies? Ei
Pärssinen enää liigatason pelaaja ole!”. Tämäntyylisiä kommentteja oli
nähtävissä vino pino sosiaalisessa mediassa Pärssisen hankinnan jälkeen. Vastaanotto
oli siis jokseenkin tyrmäävä eikä se varmasti ainakaan helpottanut Pärssisen
valmistautumista kauteen.
Harjoituspelit menivät Pärssisen osalta vihkoon. Hänen
otteistaan kumpusi mielenkiinnon puuttuminen harkkamatseja kohtaan. Mies antoi
itsestään kentällä todella valjun kuvan. Juuri sellaisen, mitä kannattajat alun
perin pelkäsivätkin. Hän ei osoittanut olevansa kokenut pelaaja, joka tietää,
miten kussakin tilanteessa tulee toimia. Varakapteenina toimiva Pärssinen ei
johtanut joukkojaan esimerkillään. Hän antoi, päinvastoin, nuoremmille
pelaajille täysin väärän kuvan suhtautumisestaan harjoituspeleihin. Pärssinen
pelasi pre-seasonin täysin puolivaloilla.
Suomen Chicagon karu syksy
Timo Pärssinen jatkoi syyskuun 13. päivänä siitä, mihin
harjoituspeleissä jäi. Hän otti kyllä hieman kovemman otteen pelistä ja löi
lisää pökköä pesään, mutta kriittinen lahtelaisyleisö ei ollut alkuunkaan
tyytyväinen isoon rooliin hankitun Pärssisen otteisiin. Ihan syystä.
”Pärän” jalkanopeus ei näyttänyt enää riittävän nykyiseen
SM-liigaan. Yksinkertaisesti, hän ei ehtinyt paikoille eikä pysynyt
ketjukavereidensa kyydissä. Vaikka mies iski kolmeen ensimmäiseen peliin tehot
1+2, oli tuloksen sisältä nähtävissä erittäin huolestuttavia asioita.
Syksy oli niin Pärssiselle kuin koko Pelicansin joukkueelle
erittäin kivikkoinen. Tappioita tuli solkenaan, mikä rassasi pelaajien
itseluottamusta ja tahtotilaa. Meni syyskuu, tuli lokakuu, marraskuu, vasta
joulukuun loppupuoliskolla alkoi tapahtua.
Pärssinen oli viimein herännyt horroksestaan ja johti
joukkojaan vahvasti pelistä toiseen. Miksi ihmeessä lahtelaisyleisöä pidettiin
näin kauan piinassa?
Lukot auki
Joulu meni ja uusi vuosi alkoi kolkutella ovella. Timo
Pärssinen oli löytänyt peliinsä täysin uuden vaihteen. Tiedä sitten, mitä
Pärssinen oli joulupöydässä syönyt, mutta jotain ihmeellistä oli tapahtunut.
Tehopisteitä ei välttämättä tullut sen paremmin kuin syksylläkään, mutta isoin
ero oli nähtävissä ”Pärän” peli-ilmeessä.
Kevään peleissä Pärssisestä paistoi ensimmäistä kertaa
Lahdessa oloaikanaan vahva voitontahto.
Nyt hän näytti sitä kokeneemman
pelaajan esimerkkiä muille, niin kuin varakapteenin pitääkin tehdä. Myös hänen
luistelunopeutensa oli noussut aivan uusiin sfääreihin. Pärssinen vaikutti
kaukalossa ajoittain jopa Pelicansin nopeimmalta pelaajalta. Aivan uskomaton
muutos alkukauteen, jolloin ”Pärä” ei saanut millään karstoja irti koneestaan.
Heräämisensä jälkeen, Pärssisen vahvuudet ovat tulleet hyvin
esille. Loistava kulmapelissä, osaa ottaa miehensä ja tietää kokeneena
kehäraakkina vastustajan seuraavan liikkeen. Hän on kokonaisvaltaisella
pelillään noussut lahtelaisten tärkeimpien hyökkääjien joukkoon. Maalinsa hän
tekee melkein poikkeuksetta maalin edestä, jossa mies osaa olla oikeaan aikaan
oikeassa paikassa. Alivoimat, ylivoimat, pelin loppuhetket, Pärssisen voi
heittää kentälle koska vaan etkä joudu pettymään. Pärssinen on pelannut erittäin
nousujohteisen kauden ja on pudotuspeleihin mielivän Pelicansin pelillisiä
johtajia tällä hetkellä.
Valmennuksen luotto ei ole horjunut
Pärssinen on pelannut harjoituspeleistä lähtien, muutamaa
peliä lukuun ottamatta, tähän päivään saakka ykköskentässä. Tulosta ei syksyllä
tullut, mutta valmennus jaksoi luottaa Pärssisen heräämiseen.
Peli Angelo Espositon kanssa ei mennyt yksiin, mutta Pekka
Saarenheimon vierellä tulos oli jo laadukkaampaa. Viime pelit Pärssinen on
pelannut Tyler Redenbachin ja Pekka Jormakan kanssa. Kahta viimeiseksi mainittua
on hehkutettu todella paljon ja Pärssinen on jäänyt puheista pois. ”Pärä” tekee
kuitenkin tässä kentässä sen likaisen työn, eli voittaa kiekot kulmissa ja
tekee kiekottomana loistavia riistoja.
Hän on pelannut tällä kaudella kaikki Pelicansin pelit. 47
pelissä tehopisteitä on syntynyt 10+10=20, -12. Kyllä, plus-miinustilasto
näyttää edelleen pahalta, mutta en lähtisi tuijottamaan sitä liikaa. On myös
huomioitava, että Pärssinen ei ole täysin oikeassa roolissa. Huippuvuodet ovat
kiistatta takanapäin eikä Pärssinen ole enää kuuden joukkoon tavoittelevan
joukkueen ykköskentän hyökkääjä.
Tällä vitsiniekalla on sopimus Pelicansin kanssa myös ensi
kaudesta. On ollut paljon, lähinnä negatiivista keskustelua siitä, miksi
Pärssinen kanssa tehtiin suoraan kahden vuoden sopimus. Oikein roolitettuna
Pärssinen on Pelicansille ensi kaudella tärkeä mies.
Totuus on se, että Timo Pärssinen on edelleen SM-liigatason
pelaaja. Mutta ei ykköskentässä. Ensi kautta pohtiessa Pärssiselle voi
kaavailla maksimissaan kakkoskentän roolia, mieluiten tonttia kolmosessa.
Mikäli Pelicans tästä nousee pudotuspeleihin, on kiitosta
jaettava Pelicansin viimeaikaisen taistelun ruumiillistumalle.
Timo Pärssinen on palannut takaisin elävien kirjoihin.
Aleksi Salonen
kirjotat kyllä tosi hyvin !(: näitä tekstejä on tosi kiva lukea ! jatka ihmeessä samaan malliin !
VastaaPoistaKiitos! Samaan malliin jatketaan, musta ette niin vain eroon pääsekään. :)
VastaaPoista